Tulihan se sieltä

Otsikosta voidaan päätellä monen moista. Tällä kertaa se tarkoittaa omalta osaltani sitä mitä on kaksi vuotta yritetty kaikin keinoin välttää. Kyllä, koronahan se.

Tullut oltua aivan kanveesissa koko viikko. Oireet alkoivat klassisilla lihassäryillä ja kuumeella. Kuumevaihe meni ohi kahdessa päivässä, mutta väsymys lihassäryt sekä päänsäryt ovat pitäneet otteessaan alusta asti niin, ettei musta ole ollut mihinkään.

Pahinta tässä taudissa on ollut alituinen zombiolo. Kaikki hidastuu ympärillä, tiedät et olis paljon asioita mitä pitäis tehdä, mutta et pysty mihinkään. Onneksi kotijoukot on auttaneet kaikissa tän huushollin hommissa. Sitä ei moni ehkä ajattelekaan kuinka paljon niitäkin on nelihenkisessä ja yhdeksän koiraa olevassa taloudessa.

Mutta juu. Tänään Nannalla nousi kuume äsken 38,5 asti ja Maunolla alkoi lihassäryt sekä päänsäryt... Juuri kun meinasin, että muu porukka selvisi ilman tätä.

Huoh... 

Mutta mennään iloisempii aiheisiin!

Toinen iloisempi asia on kevään ensimmäinen merkki, joka on Gaissa ja paistattelu kevätauringossa. Joka kevät sama homma. Mummokoira hakeutuu ilta-auringon parhaisiin säteisiin ja haistelee kevättä silmät sikkuralla. 

Ja sitten toinen ihana asia on se, että Helli on ollut paljon pirteämpi ja puuhakkaampi eilen ja tänään. Mauno lapioitti eilen makkarapadan esiin lumihangen uumenista ja partiolaisena iski "Aku Ankka-nuotion" tulille. Jos jotkut tietää mitä nuotio padassamme tarkoittaa - on se ehdottomasti Gaissa ja Helli, jotka tulivat makkarakerjuulle hyvissä ajoin, heti kun nuotio sytytettiin.

Makkaratulien palaessa, pennut pääsi harjoittelemaan tarhailua. Tähän mennessä kaikken kivuttomimmat tarhatreenit, kun vertaan edellisiin pentuihin, joita perheeseemme on hankittu. Ei kitinöitä, ei rauhattomuutta, iloista leikkimistä - ja kuten mutaisesta turkista näkyy - koiratarhojen lumet alkaa olla sulaneet. 

Pääs pikkukundit suihkuun riekkumisten jälkeen, sen verran oli turkin väri vaihtunut tarhatreeneissä.

Muutamat leikkikuvat pojista ja Gaissasta.

Koko viikko meni silmänräpäyksessä ja se on tuntunut jotenkin siltä, että aika on pysähtynyt. Erittäin outo tunne ollut koko ajan.

Josko se tästä kun jossain välissä helpottaisi. Kunpa lapset selviäisi vähemmällä taudilla kun mitä itselleni osui.

Tsemppiä kaikille, kyllä se kevät sieltä tulee ja ens viikolla saa lumet jo kyytiä!

Toivottavasti kaikilla on ollut kiva viikonloppu.

P.s Alle vielä kuva Jussin ja muksujen tekeleestä, joka oli omiaan sairastuvalle nyt kun ei voimia oikein mihinkään ole. Aika hieno, eikö totta?