Tämä aika jota nyt elämme

1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Siinä ne nököttää rivissä, tai ainakin melkein. Temperamenttisen luonteensa tavoin hajurako muihin, kenelläpäs muulla kun Ensiolla.

Tämä aika jota nyt elämme on yksi suuri musta pilvi, joka myös Koronana tunnetaan. Kun miettii aikaa taaksepäin 3 vuotta, ei ollut Suomessa puhettakaan pandemioista. Ei perutuista valjakkokisoista, ei peruutetuista näyttelyistä, saati konserteista. Tai vaikkapa siitä että nyt kielletään jo lapsilta harrastukset ja hallitus pohtii jo koulujen sulkemista peräti kolmeksi viikoksi.

Aika synkkää. Se millä meidän perhe on koko Korona-ajan jaksanut on ollut nämä koirat. Luontoon kun ei kukaan voi kieltää menemästä. Kukaan ei voi estää valjastamasta koiria pyörien tai rekien eteen. On suuri helpotus elää lasten kanssa elämää koiriemme kanssa ja opettaa niiden kautta myös vastuunkantoa ja empatiaa heille.

Siltikin tämä aikakausi väkisinkin rajoittaa meidän kaikkien elämää. Tässä on flunssanpoikainen iskenyt allekirjoittaneeseen ja tuntuu olevan aika monella pennunhakijallakin kaikenlaisia sairastapauksia alla, joten pentujen haut ovat siksi vielä jäissä ja ollaan saatu nauttia koko pentueesta vielä tämä viikko. Ensi viikon loppuun mennessä olisi tarkoitus, että kaikki myynnissä olevat pennut ovat löytäneet omat kotinsa jo ja matkalla niihin.

On ollut muuten perin hämmentävä viikko. Pennunostaja ehdokkaita on alkanut ilmaantumaan yhtäkkiä kasvavissa määrin. Se mikä on ollut vielä hämmentävämpää, on se että Ension faniklubi on räjähtänyt pilviin asti. "Ensio kuuluu meille, se on niin mahtavan kuuloinen persoona" sanoo jokainen tällä viikolla yhteyttä ottanut.

Ei ole helppoa kasvattajana löytää pennuilleen kovien kriteeriemme mukaisia kotia. Mutta pakko terottaa asiaa sen verran, että nämä kriteeri eivät ole tuulesta temmattuja. Niiden tarkoitus on etsiä parhaat kodit ja oikeat kodit pennuille. Koska jokainen pentu on yksilö, etsimme niille yksilöllisesti sopivia koteja.

Olen ehkä aiemminkin maininnut, että emme myy kerrostaloon tämän yhdistelmän pentuja. Tämä ei kumminkaan tarkoita sitä, etteikö joku voisi kerrostaloon myydä. Itse en sitä suosittele, vaikka huskyista osa voikin ja tottuukin asumaan kerrostalossa. Oma laumamme ei ole mitään tolkuttomia kiljukauloja (tähän voi toki naapureilla olla poikkeava näkemys, mutta äänenavaukset ovat pääosin silloin kun ruokatarjoilu on käsillä tai osa porukasta pääsee valjakoimaan ja osa ei pääse mukaan), mutta en voi sanoa 100% etteikö näistä pennuista voisi kehittyä äänekkäitä. 

Myös se, että husky tarvitsee samankaltaisen leikkikaverin seurakseen. Siksi emme myy ainoaksi koiraksi, emmekä mielellämme ellei perheessä ole jo entuudestaan huskya. Mainittakoon kumminkin se, että en sano etteikö husky voisi toimia perheen ainoana koirana, mutta mikäli kohdalle osuu laumasidonnainen yksilö, voi ongelmia ilmaantua mikäli kaveria ei ole.

Kun kysyt meiltä pentua, saatat myös ihmetellä kun kysyn mihin tarkoitukseen olet huskya hankkimassa. En sano, etteikö husky ole mainio kaveri metsäretkelle lasten kaveriksi, mutta mitä tulee aktiivisen käyttölinjaisen huskyn elämään niin pelkkä kävely harvoin huskyn urheiluksi riittää. 

Se mistä olen ilahtunut toki on se, että kyselyitä tulee. Ja asiallisia ihmisiä on ottanut yhteyttä. Ja myös se, että kerron kriteerit niin silti keskustelu on jatkunut asiallisena. Kiitos siitä teille kaikille. Tällä hetkellä tarjontaa on paljon huskynpentujen suhteen. En muista hetkeen että olisi näin montaa pentuetta syntynyt eri kenneleihin näin samoihin aikoihin. Se tarkoittanee sitä, että yhä useampi ostajaehdokas todennäköisemmin saa pennun. Suosittelen silti lämpimästi, että valitsette ensinnäkin aina ensin rodun. Lukekaa rodusta. Tutkikaa eri linjojen eroja (huskyissa käyttölinja, sekalinja, showlinja). Tutkikaa eri kenneleiden koirien eroja. Tutkikaa onko silmiä tutkittu, entäpä luustoa, onko koirat kotikoiria/kisakoiria/harrastekoiria. Menkää katsomaan pentuja ennen ostopäätöstä. Onko kennelissä mistä valitsette pennun, kaikki kohdallaan? Onko koirilla hyvät olot, onko kennelissä pennut hoidettu hyvin?

Ja sitten jos yhä valintanne on siperianhusky, kysykää vielä kerran siperianhuskyn hinnasta. Mitä tuli yhden siperianhuskyn ostaminen maksamaan? Ja pyytäkää ihmisten lisäämään hintaan kaikki mitä tuli hankittua sen jälkeen. Moneen huskyyn hinta jäi? Mitä auton vaihtaminen maksoi? Entä omakotitalo? Tarhaelementit? Potkukelkka, joka hajosi ekan ajon jälkeen voidaan jättää laskematta, mutta mitä maksoi muutaman koiran reki? Mönkijä, kun sulallakaudellakin haluaa treenata? Kickbiket jne.

Sit vilkaise säästötilin ja käyttötilin saldoa. Oletko valmis tähän?
Kun kolme vuotta tuli itsellä täyteen lopetin hintalapun seuraamisen kun 20 000€ oli palanut taivaan tuuliin. Tässä lajissa ei tarvitse olla hullu, mutta uskon että siitä on etua. 

Hulluutta tai uteliaisuutta, mutta luet vieläkin? 

Joten kertauksen vuoksi lienee paikallaan käydä läpi, ketkä ovat vapaana?

Yllä emänsä Niobin rinnalla seisova Northern Legion Ardent Love - Palava rakkaus, narttu etsii omaa kotiaan vielä. Tämä narttu omaa siskoaan kookkaamman pään ja hieman pienemmät korvat (lue: lähempänä rotumääritelmää) ja on luonteeltaan huoleton. Hän ei ole ensimmäisenä pahanteossa, mutta tulee hanakasti sisälle pyydettäessä, toisinkuin veljensä Ensio jota jaakaan harvasen päivä ulkoolta sisälle kun vielä pitäis hopeakuusesta repiä muutama oksa - nyt kun tuli kerran herran eteen sopivasti.

Tällä tytöllä on aikaa ihmisille, se kiipeää mielellään syliin rapsutuksille ja oli tänään top3 kynsienleikkuussa (osa muusta sakista on päättänyt viime viikon jälkeen et ihan kuraa koko homma ja hieman meinas hiki tulla ja joku sankari pissas päälleni mielenosoituksellisesti kun ei pätkääkään kiinnostanu koko touhu).

Tämä likka viihtyy laumassa hyvin ja on sosiaalisilta taidoiltaan sisarusparvessaan taitava. Ei ylimääräisiä höntyile, nukkuu mieluiten lähellä muita, mutta mikäli joku tulee nyppimään hännästä liikaa, niin kyllä täältä ruutiakin löytyy jotta pystyy vastaan sanomaan.

Ja herra nro 7. Ei paljoa esittelyjä kaipaa. Ensio Olematon (niinpä niin - kaukana tästä muuten) Nolla Katu Nolla (tämäkään ei osu kohdalle tän otuksen kohdalla, mutta joka tapauksessa...)

Kuten kuvastakin näkyy, avara maailma on paras palkinto. Sisälle hänet on tänään saanut kahdella tavalla. Päästämällä perheemme 9v mummopuudelin, Hellin pentujen kaveriksi, jotta Ensio saa rakastaa Helliä omalla tavallaan (uskoisin, että jopa Ensio kuunteli tänään kun kävi liian tuttavalliseksi ja Helli pisti Ension ruotuun) ja jahdata Helliä, joka pyynnöstä tulee kuuliaisesti sisälle.

Tai vilkaista lämpömittaria kun pakkanen nousee tarpeeksi korkeaksi, ei Ensio viihdykään ulkona kun pissan ja kakan verran ja sit ollaa nököttämässä portailla, et josko sisään sittenkin syömään portaita tai jotain muuta kivaa. Luojan kiitos ei verhotanko tullut alas eilen kun olin unohtanut verhoa nosta ylös kun HerraPiepald oli Ension kanssa jo repimässä sitä alas.

Ja mitä tulee tähän kuvaan niin ennen kun kauhean syvälle katsotte silmiin niin takokaa mieleenne tämä: Hän ei ole niin viaton miltä näyttää. 

Joskin, viime viikkona on Ensio sankaruutensa takia saanut sisaruksiltaan sen verran osumaa, että jonkinlaista nöyrtymistä on havaittavissa ja joskus vahingossa hän muistaa jopa meidänkin läsnäolon ja saapuu iloisena kiireiltään tervehtimään (tai nappaamaan puukorista vessapaperi hylsyn silputtavaksi, koska ihminen nyt vaan sattui seisomaan vieressä hyvänä toimintasuunnitelman jatkona).

Ensiolle olisi nyt neljä kotia tarjolla. Neljä.

Yksi niistä neljästä on meidän oma koti. Jokin hänessä puhuttelee sieluani niin kovasti, että tuntuu sielua riipivältä, mikäli hän lähtisi. 

En koskaan ajatellut, että profiloituisin sellaiseksi kasvattajaksi, jonka on vaikea myydä pentuja kodin ulkopuolelle. Silti kun Niobi oli astutettu, toivoin salaa että pentuja syntyisi vain sen verran että voisin kaikki jättää kotiin. 

Jussi hokee edelleenkin: "Kaikki jää kotiin, ei tarvitse myydä." Mutta täytyy sanoa, että mikäli siellä kotona lukiessanne mietitte kuinka miehen saa aivopestyä tähän rotuun ja mahdollisesti valjakointiin lajina niin JOS minä olen jossain onnistunut 110% niin tässä aivopesussa. 

Olen sen verran onnistunut, että itseänikin pelottaa kun ei tolla miehelläni ole mitään käsijarrua tässä huskyjen määrässä. Ja nyt kun olen puhunut koska kukin pentu olisi lähdössä, Jussi tuntuu kovasti miettivän onkohan kyseinen pentu kumminkaan järkevä myydä. Ja jos jonkun pennun kohdalla Jussi unohtaa tämän puntaroinnin, niin poikani Mauno tulee ryminällä alakertaan ja alkaa tenttaamaan, että millainen koti olikaan jne. 

Kysymys kuuluukin, kuinka tehdä rationaalisia päätöksiä ilman tunteita?

Toinen kysymys kuuluu, onko järkevää tehdä rationaalisia päätöksiä, koska eikös juuri ne tunnepohjalta tehdyt ratkaisut ole tuoneet onnea?

Vaikeita kysymyksiä, mutta jokin takaraja on näille päätöksille annettava ja koska tärkeintä tässä lajissa on ehdottomasti tietää omien resurssien rajat. Koska minäkin kysyn itseltäni usein: "Mikä on maksimi koiramäärä?" Niin kysy myös sinä itseltäsi sama. Toisille se luku on 21 huskya, mutta suurimmalle osalle vastaus lienee 2-4 hujakoilla.

Talvisin terveisin:

Kennel Northern Legion