Taistelu Mörköikää vastaan
Sitä tuli kuviteltua, että sosiaalistaminen oli mahtavilla urilla, mutta ei. Viime viikolla luonamme vieraili hierojakolleegani Milla, miehensä ja heidän kattavan kelpie&bordercollie laumansa kanssa leikkitreffeillä ja tuli sekin nyt selvitettyä että Mörkö ikä on mukuloille rantautunut siinä määrin, että samanikäiset erirotuiset olivatkin kynnyskysymys, joille piti haukkua ja joita piti juosta pakoon, mielellään terassikaluston päälle asti...
Noh... Olihan tässä useamman viikon sairastamisputkin ja arjessa on vauhtia riittänyt ja täytyyhän sinne peiliin sen verran vilkaista, että "kyllä, eipä ole vieraita niin paljoa käynyt sen jälkeen kun viimeiset pennut pesästä lensivät".
Ei muuta kun sorvin äärelle. Pelihän ei ole menetetty, nyt vaan takaisin takomaan, kun rauta on vielä lämmin! Viime viikonloppuna Millan köörin vierailun jälkeen lähdettiin Hankkijalle ostoksille (tiesitkös muuten, että sinne saa ottaa koirat mukaan kauppaan?). Dream haukahteli myyjälle, joka osoittautuikin ruokaa tarjoavaksi ja ihan mukiinmeneväksi Mörköksi.
Tänään hypättiin autoon jälleen ja suunnattiin kohti Torronsuon kansallispuistoa Nannan, Jussin ja pentujen, sekä Hellin kera. Mauno vietti sillä aikaa aikaa leffassa parhaankaverinsa Francon kanssa.
Automatkasta selvittiin yhdellä oksennuksella ja muutamilla semipitkillä kuolajojoilla. Eli ei riitä Mörköily, pitäähän tähän soppaan saada vielä matkapahoinvointi (vai oliko kyse kumminkin äitin ajotyylistä ja mutkittaisesta tiestä Someron suuntaan?).
Perille päästessä kolmeseikkaa kumminkin kruunasivat koko reissun.
1) Sekä Dream, että Zorro pysyivät mielettömän hyvin pitkospuilla. Tänään se näkyi konkreettisesti, miten vapaana liikkuminen on vaikuttanut positiivisesti erilaisilla alustoilla ja erityyppisissä maastoissa liikkumiseen ja ketteryyteen. Emme ole paljoa remmilenkkeilleet, vaan pennut ovat saaneet painaa vapaana juoksutarhassa useamman tunnin päivästä ja se kyllä on tehnyt kehitykselle hyvää.
2) Tänään ei ohikulkijoille haukuttu, vaikka hieman epäluuloisesti ohitsemeneviä ihmisiä hieman tuijoteltiinkin.
3) MOLEMMAT pennut vetivät menemään samalla askelluksella kun äitinsä. Pitkospuista huolimatta oli molemmilla silmissä vain yksi ajatus ja se oli "eteen"!
Keli oli mahtava koko päivän. Aurinko paistoi ja oli suhteellisen leutoa. Se täytyy kyllä sanoa, että pitkospuut olivat paikoitellen edelleen paksun jään peitossa. Ja kun jää sortui alta, oli pitkospuu todella liukas. Koirilla ei läheltäpiti tilanteita tullut, mut itse meinasin olla naamallani sen kolme kertaa.
Viimeisiä reissuja muuten viedään, jolloin nämä pentuiän valjaat menee päälle kundeille. Tarvii suunnata ostoksille lähipäivinä. Kyl ne niin kasvaa silmissä. Mut hei! Onhan ikää jo huimat 4,5kk!
Kun kotiuduttiin reissusta niin Mauno tuli melkein samaan aikaan kotio. Tuli super hyvä mieli myös siitä, että Mauno oli Francon äidille, Essille kertonut Dreamin Mörköilystä ja Essi tuli ovesta sisään ja alkoi höpöttelemään heti pennuille ja aikuisille koirillemme, jotka tulivat tervehtimään sisäänsaapuneita ihmisiä.
Namipurkki kouraan ja jo muutaman minuutin jälkeen molemmat pennut söivät Essin kädestä. Ei haukkumista, eikä karkuun juoksentaa.
On ihanaa kun on tämmösiä kavereita, jotka jeesii tälläistenkin haasteiden parissa.
Luottamus tulee vain toistolla ja nimenomaan niistä hyvistä kokemuksista.
Reippailu kuteet veks, sauna päälle naps, koko kööri lämmittelemään ja sen jälkeen vielä penneleiden pesu. Puhtaita herrasmiehiä tuli, joille jostain syystä tänään uni napsahti jo tuntia aiemmin kuin yleensä.
What can I say? Mahtava viikonloppu taas takana. Ja mikä parasta, aivosumu alkaa helpottaa vihdoista viimein ja kykenen taas tekemään asioita koronan jäljiltä, se jos joku on parasta!