Suppailua ja pentuterapiaa
En ole koskaan ollut helteen ystävä, mutta uimisen kylläkin!
Viime kesänä aloitettu suplautailu on tehnyt paluun helteiden myötä ja ensimmäisenä koiristamme laudalle lähti suppikonkarimme Coton De Tulear neiti, Helli 10v ja suppineitsyytensä tällä reissulla heittänyt 1. pentueemme emä Niobi.
Suppireissu meni loistavissa merkeissä, kunnes Niobi päätti et hän juo JUURI Hellin kohdalta herkullista järvivettä ja plumpsista, Helli yli laidan. Pellareista kiinni ja egonsa kolahduksen kokenut mummokoira takaisin laudalle. Ei liene yllätys, että kotiin melomis matkalla, Helli hyppäsi sopivan hetken tullen, Jussin ja Nannan laudalle, kääriytyen tyttäreni kainaloon, samalla Niobia pahasti mulkoillen.
Kaikista koiristamme tähän asti eniten suppilautailusta diggailee ehdottomasti Helli. Mutta yllätyksekseni Niobi tuli loistavana kakkosena. Ainoat hetket, jolloin hieman jännitti kuinkahan hommassa käy, oli kun laudalla Niobi hoksasi, että vedessä lilluu jtn vihreitä kasvinosia ja kiinnostus nousi asteen korkeammalle. Pikku höpöttelyjen jälkeen tultiin kumminkin siihen tulokseen, että kyllä me halutaan laudan päällä kumminkin pysyä ja jätetään ne lumpeenlehdet jonkun muun ihmeteltäväksi.
Viime kesänä oli jo mielessä, ettei Ethan ollut vielä laudalle päässyt, joten eilen illalla kun kello löi yli 20.00, hypättiin Ethanin kanssa autoon ja ajeltiin Matkun järvelle kaksin testaamaan hommaa. Kaikki meni mallikkaasti kunnes ne viheliäiset lokit ilmaantu paikalle. Sitten ne vesikirput. Ja sit vielä NE VIHREÄT LUMPEENLEHDET.
Mut hei! Laudalla pysyttiin!
Vaikka, herran peppua sai pariin otteeseen siirtää laudan etuosaan ja hieman keskemmälle.
On meinaan tuo reilu 30kg sijainti laudalla suhteellisen paljon merkityksellisempi, kun tuon 7kg puudelin.
Vastarannalla onkimassa ollut pikkupoika vetäs niin tiukan kysymyksen, että hieman sain repeillä itsekseni.
"Hei! Mitä se koira siinä laudalla tekee?"
"Noh, eikös se mahdu siihen ihan hyvin?"
"No joo..."
Mietteliäs ilme ja sit hiljaisuus.
"Tuleeko kalaa?" Huusin pojalle.
"Joo, tulee tulee!"
"Hyvää juhannusta!"
"Sitä samaa!" Huusi poika.
Sit rannalle ja turhan itsevarmana, et kylläpä meni jeppisjee koko homma. Ja sit vika hyppy laiturille puoli väsyneenä ja etupää laiturille, mut takapään ponnistuksessa lauta alta, ja Ethanin peppu kastu. Lauta takas pepun alle, koira mulkaisee mua ettei tuu enää ikinä ku piti takapuoli kumminkin uittaa.
Sit hihittäen autolle. Olipahan reissu ja tulipahan kokeiltua tämäkin. Ei selvästi Ethanin lempipuuhaa.
Ja sitten vilkaisu ihanaan pentukuplaan! Ethanista tuli tosiaan n. kolmisen viikkoa sitten iskä toiseen kertaan ja Maili synnytti valloittavat seitsemän pientä ihanaa, jotka olivat tänään päässeet ekaa kertaa maitobaareilemaan ulos.
Mammitti maittoi ja oli kyllä niin hyvänmielen käynti Anetella kun olla ja saattaa. Maili tuli ensimmäisenä kerjäämään rapsutuksia minulta ja hällä tuntui olevan hyvä luotto siihen, että myös perheen ulkopuoliset saavat pentuaitaukseen tulla.
Aneten luvalla ulkoilutin kameraa enemmänkin, että sain muistoksi myös tähän meidän kotisivulle pennuista yksilökuvatkin. Mahdollisesti 1-2 pentua olisi tällä hetkellä vapaana.
Mikäli sinulla olisi tarve pennulle, jossa yhdistyvät sekä käyttö-, että showlinja niin tässä olisi oiva yhdistelmä.
Anette vastailee mielellään pentuihin liittyviin kysymyksiin sähköpostilla:
Yhdistelmän voit tsekata:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=FI32986/19&ReknoI=FI18257/18
Tästä kuvia ihasteltavaksenne:
Toivottavasti sulla oli myös ihana juhannus!
Arjen keskellä tälläinen jo torstaina alkanut pekkasloma, aiheutti 4 päivän miniloman, joka tuli enemmän kun tarpeeseen. Päivät meni pääosin koiria sisälle otellessa (viilentymään ilmalämpöpumpun alle) ja rannalla muksujen ja koirien kanssa rampaten.
Se on kuulkais kesä ny!