Sudensuukon Sleeping Sun "Faith"

Sudensuukon Sleeping Sun "Faith"

7.9.2017-15.4.2018

Pitkään siinä meni ennen kun ehdin tänne kirjoittaa kennelimme ensimmäisestä siperianhuskysta Faithistä. Tarina on pitkä, toivon sinun lukevan koko tarinan loppuun asti siitä huolimatta.

En unohda koskaan sitä kun haimme Faithin. Faith oli koko matkan mun sylissä Nousiaisista Matkuun. Faith nukkui rauhallisesti koko matkan, eikä stressannut mitään. Koko syksyn satoi vettä järkyttäviä määriä. Silti minua ei haitannut pätkääkään seistä pihalamppumme alla kaatosateessa Faithin kanssa. Katselin vain pientä koiraani lumoutuneena.

Kasvattajasi Heli-Tuulia antoi mahdollisuuden vaikuttaa Faithin kennelnimeen. Teemana oli SuomiMetallia, joten valitsin yhden minulle tärkeimmistä Nightwishin kappaleista nimen osaksi. En nimeä antaessa koskaan ajatellut latinankielistä sanontaa: "Nomen est omen", joka tarkoittaa, että nimi on enne. Jälkeenpäin olen miettinyt asiaa paljonkin, koska vaikka Faith oli vasta meille saapunut, olisi pian juuri hänen auringon aika nukkua.

Arki Faithin kanssa meni siivillä. Kun hän täytti 6kk kaivettiin potkukelkka esiin vanhan kanalan vintiltä ja Faith pääsi ravailemaan potkukelkan vierellä pitkin Matkun keskustaa. Alamäessä mentiin muutamia juoksuaskeleita. Vauhdin tunne syttyi sydämessäni ja en malttanut millään odottaa, että Faith kasvaisi jo valjakkoikään.

Kun pari viikkoa oli kulunut Faithin tulosta, huomasin ettei hän ollut onnellinen. Puhuin mieheni ympäri siihen, että tarvittiin toinen saman kaltainen kaveri Faithille. Seinäjoen käsityömessuilta haettiin Nastyksi kutsuttu siperianhuskymix, joka sai perheessämme nimen Saaga. Saaga oli Faithin vastakohta.Faith oli maailman rauhallisin ja kiltein, Saaga taas täysi tuholainen, houdini ja ennen kaikkea vilkas kun mikäkin. Yhdessä he olivat kun Ying ja Yang. Usein täytyi erottaa heidät toisiin huoneisiin kun taukoa ei leikkeihin tullut ollenkaan, eikä Saaga meinannut antaa Faithin nukkua ollenkaan. Portin mennessä välistänne kiinni, molemmat tipahtivat suorilta jaloilta nukkumaan.

Faith oli täydellinen esimerkki Saagan kanssa siitä kuinka onnelliseksi husky tulee saman rotuisesta (tai ainakin lähelle samaa rotua/rotusekoitusta) kaverista.

Faith oli iloinen, joskin rauhallisin siperianhusky jota olen koskaan tavannut. Lasten kanssa hän oli aivan ehdoton. Rakasti tuolloin n. 6kk tytärtämme kovasti ja eritoten yhdessä äänikirjojen tutkiskelu oli molempien pienten mieleen. 

Alkuun Faithiltä alkoi lähtemään karvoja suupielistä ja silmäkulmista ja juoksimme useilla eläinlääkäreillä, kunnes menimme ihotauteihin erikoistuneelle eläinlääkärille, jolloin Faithista otettiin raapenäytteet ja lähetettiin tutkimuksiin. Diagnoosi saatiin lopulta ja se oli ZRD eli sinkin imeytymishäiriö, joka ei ole Suomessa vielä kovin yleinen huskyilla. Amerikassa sitä esiintyy jo runsaammin ja netistä kaivelemalla tietoa Oonan kanssa päästiin käsiksi siihen minkälaisen sairauden parissa taistelimme.

 Oireet eivät kumminkaan jäänee karvojen tippumiseen vaan pian alkoi muut oireet.

Kun Faith sairastui, en meinannut saada tietoa mistään, oireet olivat niin outoja enkä ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse..

.13.2.2018 1. Kohtaus
Alkoi klo: 19.30
Loppui klo: 23.30
Kesto: 4h

Faith alkaa kävelemään perässäni, tökkii minua kuonollaan. Haukkuu. Faith ei koskaan hauku.Haukkuu kuin komentaakseen minua. Soitan eläinlääkärille kun outo käytös ei ota loppuakseen. Forssankunnan eläinlääkäri Anna Rupponen antaa metacamia ja veikkailee kalsiumin puutetta.

Kehoittaa ajaman kotiin abc:n kautta. Että hakisin raejuustoa Faithille. Koko purkki ni oireet loppuu varmasti. Kultaisilla noutajilla tavataan tämmöisiä epilepsian kaltaisia kohtauksia kuulemma ja ne johtuvat kalsiumin puutteesta. 

Verikokeita ei otettu, enkä osannut vaatia moisia. Eikös eläinlääkäri tiedä paremmin kuin minä. Minulla mitään koulutusta ole. Kysyin eläinlääkäriltä, ettävoiko kyseessä olla jokin hormonaalinen juttu. Mahdollista. Koirahan on nyt 5kk ja toisilla juoksut alkaa aikaisinkin. 

Kysyin, että kuvittelenko minä vain, mutta näkeekö Faith pikku-ukkoja, koska Faith istui lattialla ja tuijotti valkoista seinää ja selvästi seurasi katseellaan jotain. Jotain mitä me muut emme nähneet. Eläinlääkäri sanoi, että varmasti näkee. Käytös on outoa.

Aloin miettimään mistä tämmöinen olisi voinut tulla kun lopulta klo: 23.30 rauhottui. Katselin puhelimestani lenkkimme pituutta edelliseltä päivältä. Olimme käyneet Faithin kanssa kävelylenkillä ja sen pituus oli 3,54km. Mielestäni lenkki ei ollut tolkuttoman pitkä. Koira ei ollut osoittanut mitään väsymystä, päin vastoin - innoissaan leikki toisen huskymme kanssa lenkin jälkeen. Päätin silti pitää ns. mekaanisesta (talutuslenkeistä) taukoa. Jos lenkki oli kumminkin 5kk ikäiselle liian pitkä. 22.2.2018 Päätimme mennä 4km lenkin koska kohtauksia ei ollut tullut.

 Samana päivänä alkoi 2. Kohtaus

Koska en kirjannut kohtauksia vielä tarkkaan tähän aikaan. Oletin niiden olevan jotakin ohitsemenevää niin en muista, että monelta alkoi, mutta what`s up viestittelyjen perusteella kohtaus kesti 1h ja annoin silloin kunnaneläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkettä, metacamia painonmukaisen annoksen. Kohtaus loppui tunnissa. Sinkin imeytymishäiriöön sinkkisulfaatti lääke tuli vihdoin postissa ja pääsimme 22.2.2018 aloittamaan sinkkilääkityksen.

24.2.2018 3.kohtaus
Alkoi klo: 06.30
Loppui klo: 08.12
Kesto n. 1,5h
Oireet samat kun aiemmin. Faith kävelee levottomasti edes takaisin ja yrittää mennä maate. Heti kun käpertyy makuulle, pää alkaa nykimään ylöspäin. Kävellessään ja kääntyessään säpsähtää ja haukahtaa samalla. Sinkkisulfaatti ei vaikuttanut ulosteeseen mitenkään. Ilmeisesti Faithin vatsa kesti sitä kohtalaisen hyvin. Kyselin tutuilta huskyjen omistajilta mistä voisi johtua oireet. Ystäväni ehdottivat magnesiumin vajausta. Hain magnesiumsitraattia kaupasta aloin antamaan 108mg/ 1 kerran päivässä. 

1.3.2018 Aivan kun kohtauksissa ei olisi tarpeeksi kestämistä, Faith silppuaa kauppareissuni aikana kenkätelinettämme ja syö puun palaset siitä. Oksentelee ja ripuloi pitkin eteistä. Ripulin seassa verta. Soitan päivystykseen ja kysyn mitä minun pitäisi tehdä. Eläinlääkäri sanoi, että seuranta kotona riittää. Onneksi meni ohitse ilman toimenpiteitä.

11.3.2018 4. kohtaus
Alkoi klo: 02.30
Loppui: 04.00
Kesto: 2,5h (aktiivinen kohtaus 50min)
Oireet samat kun aiemmin. Alan hieromaan Faithiä kohtauksen aikana, koira on rauhallisempi hieroessa. Ulisi hierottaessa, mutta ei haukkunut kuten aiemmissa kohtauksissa. Ajattelin, että josko kyse olisikin lihasjumeista. 

 Heti kun kohtaus alkoi annoin raejuustoa. Pistin merkille, että 10.3 oltiin käyty potkukelkalla hölkkäilemässä (ei vetänyt kelkkaa, vaan hölkkäili sen vieressä). Lenkin pituus oli ollut 2,71km. Jälleen kerran mietin liikunnan osuutta. Tuntui vaan niin kurjalta, että Faith jäi aina yksin kotiin kun muu perhe lähti ulkoilemaan. En halunnut uskoa, että liikunta olisi syypää kaikkeen.

20.3.2018 5. kohtaus
Alkoi klo: 22.20
Loppui klo: 22.25
Kesto: 5min
Tällä kertaa kohtauksessa Faith ei haukkunut eikä ulissut. Ravasi edes takaisin eteistä levottomana ja säpsähteli ja säikähti aina kääntyessään, aivan kuin takapää pettäisi kääntyessään äkillisesti. Heti kun kohtaus alkoi annoin raejuustoa 300mg. Konsultoin evidensian lääkäriä Jenni Walleniusta ja sieltä tuli neuvo, että lopetetaan sinkkisulfaatti hetkeksi. Testataan aiheuttaisiko sinkkilääke kohtaukset. Tämä tosin oli kummallinen neuvo mielestäni, koska ekat kohtaukset tulivat ennen kuin sinkkilääkitys alkoi. Muutenkin sinkkilääkityksen lopetusta edes hetkellisesti ihmettelin, koska Faithin silmäkulma oli jälleen lähtenyt sinkinimeytymishäiriön takia jopa lääkityksestä huolimatta menemään harmaalle ruvelle ja leuka oli alkanut keräämään rupea, joka kutisi. 

Lopetin magnesiumin koska siitä ei ollut mitään apua. Teimme kuten eläinlääkäri määräsi ja sinkkisulfaatti lopetettiin. 

22.3.2018 Päätin kokeilla homeopatiaa. Jopa evidensian eläinlääkäri Jenni Wallenius oli sanonut, että Faithin suolisto oli kovalla tällä hetkellä, koska Faith sai niin rajut kortisonit ja antibiootit jo pentuna, että kaikkia ylimääräisiä lääkkeitä tulisi välttää Faithin kohdalla, ettei bakteerikannat menisi enää huonompaan kuntoon. 

Taustatietona tätä lukevalle joka ei ole muita aloituksiani Faithiin liittyen ole lukenut, niin Faithin sinkin imeytymishäiriön löytyminen tuli maksamaan meille yli 1500€, koska kunnan eläinlääkärit epäilivät pentuiänpyodermaa (pentujen ihottumasairaus, ohitse menevä) ja millon mitäkin.

 Kukaan ei sinkkiä epäillyt ennen kuin Faithin kasvattajat suosittelivat kääntymään ihospesialistin puoleen joka on perehtynyt autoimmuuni- ja ihosairauksiin. Homeopaattiset lääkkeet phosphorus ja sulfur tulivat kokeiluun.

24.3.2018 Käytiin reippaalla 2,9km lenkillä pitkästä aikaa Faithin kanssa potkukelkalla. Muistan lenkin kuin eilisen päivän.Se nautti siitä kun senkin valjaat nostettiin naulakosta alas ja se sai ne päällensä. Se oli odottanut kun kuuta nousevaa,että se pääsisi mukaan myös. Nyt se pääsi. Juoksivat Saagan kanssa yhdessä (toinen huskymme) potkukelkan molemmin puoliniloinen pilke silmäkulmassa. Vaikka kumpikaan ei tuntunut innostuksestaan huolimatta kuuntelevan mitään mitä sanoin, oli hyvä mieli kun tultiin kotiin. Mentiin nukkumaan ja iloksi ja yllätykseksemme kohtausta ei tullut. Eikä vielä seuraavanakaan päivänä.

26.3.2018 6. kohtaus

Meillä oli kontrollikäynti Evidensiaan. Kasvattajan kanssa sovittiin, että lähetetään Faithistä verinäyte Hannes Lohentutkimusryhmälle. Olisi tärkeää löytää sinkinimeytymishäiriön aiheuttava geeni, jotta sairaus saataisiin kuriin edes tulevaisuudessa. Ja, että jos joskus keksittäisiin pikatesti jolla kyseinen geeni saataisiin kiinni, voitaisiin valikoida terveet yksilöt jalostukseen. Koin äärimmäisen tärkeänä tämän verikokeen. Otimme myös 120€ maksavan mydogdna testin.
 Tuloksia odotettiin pitkään, mutta kun ne lopulta tulivat, olivat tulokset puhtaat kaikkiin sairauksiin mitä kyseinen testi karkoitti. Mainittavana kumminkin, että kyseisen testin testattavat sairaudet testaavat aniharvoja huskyilla tavattuja sairauksia. Halusin silti sulkea pois kaikki mahdolliset sairaudet testillä. 

Evidensian eläinlääkäri Jenni Wallenius pohti sinkin käyttäytymistä juuri Faithissä. Koska sinkkilääke oli katkolla nyt. Päätettiin testata rauta ja kuparipitoisuudet. Että olivatko ne alhaiset. Joskus sinkkisulfaatti aiheutti kupari- ja rautakatoa, joten otettiin siitäkin verikoe. Verenseerumi oli ensiluokkainen. Faithillä ei ollut mtn muuta kuin pieniä heittoja haima-arvoissa. Ja se oli kuulemma täysin normaalin rajoissa, koska pennuilla kyseiset arvot saattavat heitellä paljonkin.

 Kalsium ja kalium arvot olivat loistavat, joten raejuuston syöttäminen oli ollut turhaa siinä määrin mitä sitä oli annettu. Tulimme kotiin eläinlääkäristä toivonkipinä nousi pitkästä aikaa. Uskoin, että kohtaukset olivat nyt historiaaja, että tästä tää elämä Faithilläkin pääsee alkamaan. Sinkki aloitettiin myös uudelleen, koska nyt verikokeet oli saatu otettua ja nyt oli tärkeää saada pian silmäkulman ja leuan ruvet paranemaan ennen kuin leviäisivät enempää.

Klo: 20.20 kohtaus alkoi kaikesta huolimatta. 
Klo: 00.18 kohtaus loppui
Kesto: 4hKohtaus oli erilainen kuin muut. Kun kohtausta oli mennyt 20minuuttia, emättimestä alkoi vuotaa verta. Juoksut alkoivat. Yritin hieroa Faithiä, ei antanut koskea. Säpsähtely oli voimakkaampaa kun aiemmin. Faith piti niin kovaa meteliä, että pelkäsin vauvammekkin heräävän kesken yötä. Koska koira ei pysynyt paikallaan mitenkään, päätin lähteä sen kanssa yöhön. Laitoin hihnan kaulaan ja tuolla me käveltiin pimeydessä. Kun tultiin kotiin alle 1km kävelyltä kohtaus ei ottanut loppuakseen. Otin puhelimen käteen ja soitin kunnan eläinlääkärille (eri kuin aiemmin). Hän sanoi sanat joita kukaan muu ei ollut aiemminsanonut: "Koirallasi on mitä luultavimmin epilepsia." Kysyin, että mitä minun tulee tehdä. Sanoin ettei kotooltani löydy mitään lääkettä tai ruokaa mikä auttaisi kohtausta loppumaan.

Oli pelottavaa, että jälleen 4h koira käveli rauhattomasti ja aina kun olisi alkanut nukkumaan pää nyki ylös pakon omaisesti ja koira ulisi kivuissaan. Eläinlääkäri sanoi, että autoon vaan ja kohti vastaanottoa. Stesolid eli diapam olisi se mikä lopettaisi kohtauksen. Vajosin tietokone pöydälle kesken puhelun ja tajusin yllättäen, että asunnossa oli hiljaista. Sanoin eläinlääkärille, että puhelumme aikana oli Faith nukahtanut. Että en yötä vasten lähdekään ajamaan, koska kello oli yli keskiyön ja vastaanotolle oli matkaa yli 1h/suunta. Lopetimme puhelun ja sanoin, että jos kohtaus palaisi, lähtisimme heti. 

Menin nukkumaan ja luonnollisesti vauvamme oli herännyt ja valvoin hänen kanssaan loppu yön.

30.3.2018 7.kohtaus

Kohtaus alkoi klo: 13.00
Kohtaus loppui klo: 13.50
Kohtaus alkoi nopeammin kuin aiemmat, ulina ja haukahtelu tuli ravaamisen rinnalle, Faith säikähteli jatkuvasti. Olin juuri meikannut itseni pitkänperjantain kyläilyreissua vartenkun tajusin, että anopin juhla-ateria jäisi minulta väliin tänä vuonna. Faith autoon ja kohti Someron päivystävää eläinlääkäriä. Videoin kohtauksen (kuten suurimman osan muistakin). Hyvä niin koska heti kun päästiin Someron eläinlääkärin pihaan, kohtaus loppui. Eläinlääkäri arkaili antaa epilepsia lääkettä, mutta kun näytin olleeni yhteydessä Suomen nuorten koirien epilepsiasta väitöskirjan kirjoittaneeseen Tohtoriin Tarja Pääkköseen ja näytin myös kohtauspäiväkirjan hän totesi, että lääkitys olisi syytä aloittaa viipymättä. Stesolidia (5mg, 4 peräruisketta/kohtaus) kohtausten varalle ja barbivet 30mg 2krt päivässä. 

Soitin Tarjalle kun pääsin kotiin ja hän tarkensi ohjeistusta ja lupasi, että Faith kuvataan heti kun Viikin eläinsairaala saa aivomagneetti kuvauslaitteen. Tähän mennessä Faithin hoitoon oli mennyt likemäs 3000€ muutaman kuukauden sisällä ja rahat alkoivat olemaan aika finaalissa. Tarja oli optimistinen, että todennäköisesti Faithillä oli aivojen kehityshäiriö ja osittainen epilepsia,koska Faithin kohtaukset pyörivät ns. aura-vaiheessa (eli ei tullut kaatumista ja suun vaahtoamista).

Todennäköisesti aivoissa oli joko: vesipää, kysta, kasvain tai jotakin entsyymiä liikaa tai liian vähän. Hormonaalista häiriötä ei voitu poissulkea myöskään. Kunhan oikea lääkitys saataisiin kohdalleen, on mahdollista, että koira voisi elää normaaliakin elämää. Eläinlääkäri sanoi, että Faithiä ei saisi jättää yksin nyt kun kohtauksia tulee näin tiheästi. Nyt vaan tsemppiä, et pärjätään kesäkuuhun asti.

9.4.2018 8.kohtaus
Kohtaus alkoi klo: 16.55
Kohtaus loppui: 17.17
Kohtaus alkoi tapansa mukaisesti ulinalla ja reippaalla säikähtelyllä ja ravaamisella. Heti kun oireet nähtiin peräruiskeet 4kpl laitettiin ja vaikka jo 10min laittamisen jälkeen koira vaati ulos pääsyä ja ulosti kaiken pihalle, lääke oli mitä ilmeisemmin kerinnyt vaikuttamaan koska jo klo: 17.08 ulina loppui ja 17.25 Faith nukahti keittiön pöydän alle ja nukkui 1,5h.

Mitään liikuntaa meillä ei ollut ollut kun tämä kohtaus alkoi. Ei mtn erikoista. Ainoa minkä keksin laukaisevaksitekijäksi oli leikkimielinen paini Saagan kanssa tarhassa, jossa tunteet kuohahtivat nartuilla. Jouduin käydä karjaisemassakoirille, et rauhottuvat hieman kun hampaita näkyi vihaisessa mielesä ja koirat olivat toisensa kimpussa.

Luin netissä, että epilepsiakohtauksen parissa olevat koirat aiheuttavat terveille koirille toisinaan reaktion,että ne käyvät sairaan koiran kimppuun kesken kohtauksen. En tällöin osannut vielä ajatella, että ehkäpä Faith oli tarhassa saanut kohtauksen johon Saaga reagoi?

Juoksut jatkuivat edelleen. Olin silti iloinen, että nyt lääke oli auttanut ja vieläpä niin nopeasti. Barbivetin alkamisen jälkeen Faith oli muuttunut iloisemmaksi. Se osallistui touhuamiseen kotona. Se haki leluja, hakeutui meidän seuraamme. Ennen barbivetiä Faith oli omissa oloissaan eikä iloinnut oikein mistään. Varmasti se että se jäi aina melkein kotiin kun me muut mentiin, masensi sitä.

Aloin miettimään onko tämä huskyn elämää. Kyyneleet kohosivat silmiini kun jouduin kieltämään 10 vuotiasta poikaani menemästä huskytarhaan leikkimään koirien kanssa, koska liika riehuminen aiheuttaisi kohtauksen varmasti. Yritin olla silti positiivinen. Kunpa vaan kestettäis sinne kesäkuulle asti.

15.4.2018 9. Kohtaus
Alkoi klo: 14.00

Tämä kohtaus oli kaikista nopeatempoisin ja äänekkäin, Faith haukkui kovasti ja ravasin eteistä edestakaisin. Laitoimme Stesolidia 4 peräpuikkoa heti ja tällä kertaa ne pysyivät pidempään sisälläkin. Faithin suusta valui vaahtoa lattialle. Tätä ei ollut aiemmin käynyt, nyt olin varma siitä että kyseessä oli epilepsia, vaikka stereotyyppisen epilepsian oireita ei Faithillä ollut aiemmin ilmaantunut.

Harmiksemme stesolidit eivät auttaneet oireisiin. Istuin portaille kun Faith tuli tökkimään jalkaani ja vaatimaan apua. Enkä jälleen tiennyt miten auttaisin. Eläinlääkärin mukaan maksimiannostus peräruiskeita olisi 14kpl. Millä saisin 14kpl laitettua kun 4kpl oli niin vaikea saada laitettua rimpuilevalle koiralle. Asumme maalla ja meillä ei ollut kotona kuin 1 ylimääräinen tuon 4kpl lisäksi. Aloin itkemään. Poikani tuli viereeni ja kysyi miksi itken. Kerroin Faithin kohtauksesta.

 Poikani silmiin nousi kyyneleet: "Äiti. Meinaatko, että Faith pitää lopettaa? Jos meinaat niin koska se viedään pois?" Kysyin pojaltani koska olisi hyvä päivä. Poikani laittoi kädet silmilleen ja sanoi, ettei sellaista päivää ole olemassakaan. Halasin poikaani ja sanoin, että hän on oikeassa. Että se päivä olisi tänään.

Mieheni päästi Saagan vielä hyvästelemään Faithin ja tuo hyvästely oli viimeinen niitti. Saaga kävi Faithin päälle raivoissaan ja yritti purra. Se tiesi ettei kaikki ole kohdallaan. Niin hyppäsin autonrattiin ja ajoin Someron kunnaneläinlääkärille päivystykseen. Tyrmistyin siitä, että eläinlääkärissä ei ollut kylmiötä, eikä heidän sanojensa mukaan: "Meillä ei ole aikaa viedä eläimiä matkahuoltoon jos ruumiinavaukseen Eviraan meinaatte viedä." Vielä enemmän tyrmistyin kuin Faith nukahti ikiuneen ja hän haki pelkän ruumispussin ja sanoi, että hän auttaa pakkaamisessa. Tuijotin eläinlääkäriäturvonnein silmin ja pakotin itseni kysymään, että ei kai hän kuvittele että koirani lähtee millään kuriirilla PELKÄSSÄ MUOVIPUSSISSA matkaan kohti ruumiinavausta. Hän haki pahvilaatikon sitten ja laitoimme koiran siihen. Niinpä ajoin kotiin koira takakontissa ja eläinlääkärin sanat: "Laita yöksi autotalliin, josko se menis ens yönä lähelle nollaa".

Itkin loputtomasti. Toinen huskymme Saaga tuijotti keittiön ikkunasta ulos ja ulisi. Olin henkisesti aivan loppu. Faith oli 7kk kun sen aika taivasvaljakkoon oli lähteä. 

Vasta vuosi ennen Faithin lähtöä hyvästelin sydänvikaisen Löwchenimme 11 vuoden iässä. Kenenkään ei kuuluisi kokea tälläistä. Kenenkään koiran ei kuuluisi olla näin sairas. Kenenkään omistajan ei tulisi elätä pelossa ettei voi poistua kotoolta edes kauppaan. 

Sinä joka jaksoit lukea koko tarinan, kiitos siitä. Tietoisuuden lisääminen nuorten huskyjen epilepsiasta ansaitsee ääntä, jotta mahdollisimman moni tietää myös tämän epilepsian muodon olevan Suomessa. En olisi halunnut tätä ratkaisua tehdä. Olisin halunnut pitää rakkaan koirani meillä. En vaan kestänyt enää katsoa sen kärsimyksiä. Eikä sen puoleen, rakkaudelle ei voi määrittää hintaa mutta kyllä 2kk aikana 3000€ on vanhempainvapaalla ollessani on järkyttävän iso raha.

Pettymykset eivät loppuneet tähän...

Kun ruumiinavauspöytäkirja lopulta saapui oli sen sisältö tyhjä. Ruumis oli kaasuuntunut matkalla tutkimuksiin Eviraan, siitä ei saatu mtn luotettavaa tietoa minkään osalta. 

Olen ollut yhteydessä Hannes Loheen ja mikäli sinulla on epilepsiaa sairastava husky, pyydä lähintä eläinlääkäriä lähettämään ilmainen näyte Hannes Lohen tutkimusryhmälle, jotta Hannes pääsee kehittämään DNA-testiä tähän kamalaan sairauteen. 

Haluan että sinkin imeytymishäiriölle löydetään joku parannus tai edes toimiva hoitokeino. Hannes Lohi testaa myös sinkin imeytymishäiriötä sairastavia siperianhuskyja. Näytteitä tosin on todella vähän lähetetty kyseiseen sairauteen, koska sitä ei niin paljoa Suomessa tavata. Monilla siperianhuskyilla tosin on geeneissään lisääntyneen sinkin tarve ja osa mahdollisista ZRD huskyista hoidetaan ns. käsikaupan sinkkivalmisteilla, joiden sinkin määrä tosin ei ole riittävä. Mikäli sinulla on tälläinen koira kotonasi ja käsikauppa sinkit eivät riitä - hakeudu ihospesialistille koirasi kanssa ja pyydä raapenäytettä sekä tutkimuksia tämän sairauden osalta.

Haluan kiittää Sudensuukon kasvattajia Heli-Tuulia ja Oona Mäkiniemeä. Kiitos tuesta koko Faithin elämän aikana. Kiitos ohjauksesta oikeiden ja osaavien eläinlääkäreiden pariin. Kiitos ihanasta koirasta, ensimmäisestä siperianhuskystani. 

Tälläiset sairaudet eivät ikinä ole kasvattajien vikaa, eivätkä omistajien. Kyseessä on aina geenilottoa kun pentueita suunnitellaan. Heli-Tuulia ja Oona ovat ansioituneita testaamaan koiriaan niin silmien kuin luustonkin osalta ja tämä Faithin elämä on osoitus siitä, ettei hyvilläkään valinnoilla voida tietää kaikkea. Kukaan ei voi tietää. 

Kiitos myös kaikille eläinlääkäreille. Se, että olen tuntenut olevani epätietoisuuden noidankehässä Faithin sairastumisen aikana on todistanut myös sen, että niin tuntuu olevan myös moni eläinlääkärikin.

Alkuun sitä miettii, että säästää kun menee kunnan eläinlääkäriin, mutta kun sinne tulee käyntejä kymmeniä kertoja eikä silti saa apua niin olisi tullut edullisemmaksi kun olisi suoraan mennyt erikoistuneelle eläinlääkärille.

Oppirahat on silti maksettava ja kukaan meistä ei ole ikinä valmiita. On yritettävä pysyä positiivisena ja jos jotain hyvää tässä on nähtävä, on se ehdottomasti kokemuksen lisääntyminen, vaikka kyseessä olikin ensimmäinen huskyni, jolla on erityinen paikka sydämessäni nyt ja aina.

Hyvää matkaa taivasvaljakkoon rakas Faith, ei sinulta mitään puutu.

Kiitos kun olit kanssamme lyhyen elämäsi ajan.

Mari Penttilä