Pentutreeniä
Kuten taisin aiemmin mainita, on kaikki pentumme nyt löytäneet kodin. Ensi viikonloppuna on aika pentueen toisen narttupennun, Iriksen aika lähteä uuteen kotiinsa, Rovaniemelle asti. Iris matkustaa osan matkasta autossa ja osa matkasta meneekin lentäen.
Tänään siis treenaukseen automatkailu, valjaidenpukeminen, turvavyövaljaissa olo, hihnalenkitys ja vielä kylässä käynti.
Jotta sain mukaan hieman perus autoilusta poikkeavaa häiriötä, valitsin toiseen suuntaan nimismiehen kiharaisen hiekkatien, jota pitkin köröteltiin. Koko automatka meni hienosti. Yhteensuuntaan matkaa kertyi 14km. Iris istui vieressäni pakun etupenkillä turvavöissään ja makoili/istuskeli tähyillen ulos välillä.
7 pennun kanssa ei ole ollut niin paljon aikaa tehdä yksittäistreenausta, kuin olisin halunnut. Joten tämä kerta oli ensimmäinen yksilötreeni myöskin edellämainittujen treenattavien asioiden listaan lisäksi, jossa testasin myös Iriksen hermorakennetta vieraan paikan, liikkuvan alustan (auto) sekä uusien ihmisten kohtaamisessa silloin kun sisarusten tukea ympärillä ei ole.
Kohteeksi valitsin kummipoikani perheen, johon kuuluu kahden aikuisen lisäksi kaksi nuorta poikaa. Pentu meni reippaasti pitkin asuntoa tutkimaan paikkoja ja kun teetä aloin hörppimään, nappasin pennun syliin ja otettiin rauhoittumisharjoitus hälinän keskellä.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, iloinen nauru teehetkessä lapsiperheen ympäröimänä ei unia haitannut vaan likka otti rauhallisesti. Tämä narttu on ollut syntymästään asti perirauhallinen, joskin leikkisä ja sanoisinko vielä, että tuumaileva. Poikani Mauno onkin vitsaillut, että tämä narttu on maailman älykkäin ja lukee vähintäänkin ajatuksia kun mittailee katseellaan ihmisiä. Oli silti iloinen yllätys, että Iris oli näin reipas ensimmäisessä treenissään kohti uusia haasteita.
Tämä ilta onkin mennyt perehtyessä lemmikin kanssa lentämiseen silloin kun koira on matkustamossa mukana. Tullut opittua aika paljon. 8kg on yhteispaino koiralle ja kuljetushäkille Finnairin lennoilla. Koiran tulee matkustaa koko aika kuljetuslaatikossa matkan ajan, joten sitä treenataan huomenna seuraavaksi.
Matkan kesto ei onneksi päätä huimaa. 1h 20min menee Helsinki-Vantaan lentokentälle suoralla lennolla.
Tämän päivän harjoitukset menivät hienosti, joten uskon että kun paluulento osuu myöhäiseen iltaan ja kun päivä on leikkiä ja puuhailua täynnä, menee lento aikalailla varmaan unimaailmassa.
Silti on tärkeää harjoitella näitä juttuja, jotta kokemus ole höystettynä paniikilla kuljetuslaatikkoon laitosta vaan, että saadaan pentu tuntemaan olonsa mukavaksi kuljetuslaatikossaan.
Muitakin yksilötreenejä ollaan tehty. Mauno otti "Amoc":n makupalatreeniin doboilemaan eilen illalla ja oli ihana katsella näiden kahden välistä puuhailua, jossa Mauno sai kun saikin jätkän laittamaan etutassut doboalustalle, joka on hieman ilmalla täytetty ja täten "kelluvan" tuntuinen.
Ja sitten on toki sosiaalistamistreenien jatkumo perheemme muihin koiriin. Tänään ns. rääkkäysvuorossa oli Saaga, joka pomppas sohvalle karkuun termiittilaumaa, joskin sieltä innoissaan kumminkin päällä kevyesti puski pentuja.
Saaga on ollut aina laumamme satutäti, Hellin lisäksi ja rakastaa pentuja. Aikamoinen vilinä ja kuhina kävi kun tää lauma mennä viiletti pitkin olohuonetta.
Ja koska kumminkin mahdollisuus on vielä pennuilla nähdä emäänsä runsaasti, ei ole ehkä mitään niin hellyyttävää kun päivän riekkumisten jälkeinen kainalohetki purren äitiä kaulasta, tai se, että käydään vielä pikku hörpyt imaisemassa nisästä, joista ei enää otetakaan kun kerran päivässä, jotta saadaan maidon määrä rauhaksiin tyrehtymään.