Maailman valloitus on alkanut

"We can navigate the stars to bring us back home

When we find ourselves in Never, Neverland"

-Zendaya, Neverland

Eilen illalla kun kaaduin sänkyyn päässä ei pyörinyt mikään muu kun Ensio. Jätkä teki eilen illalla sellaisen hattutempun, että se nauratti vielä sängyssäkin. Käytin pennut ulkona ja kun tultiin sisälle laskin nopeasti 1,2,3,4,5,6 ja 7. Kaikki sisällä. Hienoa. Sit päästämään Edith ja Saaga pihalle. Porttiauki ja neidit ovelle, ovi auki ja TADAA - Herra Ensio istuu oven edessä kuin sanoen: "Ai leikkikavereita, no en mä sitten tuu sisälle!"  ja ampaisee Edith ja Saaga rinnallaan täysiä leikkimään pihalle. 

Edith kiinni ja sen jälkeen jaakaamaan Ensiota. Ei sillä, Edith ja Saaga tykkää kovasti pennuista mutta riskien minimoiseksi emme ole muiden aikuisten huskyjemme kuin Niobin ja Hellin kanssa juoksuttaneet pentuja juoksutarhassa ettei mitään vahinkoja pääsisi sattumaan vauhdin noustessa.

Nappasin Ension syliin, jonka häntä heilui vimmatusti ja jätkän hengästymisestä huolimatta rimpuilu oli sitä luokkaa että nyt tarttis päästä takaisin näiden neitien kanssa painaa kun alkuun oli päästy!

 Minä olin hengästynyt. En voinut kun nauraa ja pitää tiukasti kiinni ja viedä jätkän "kahleissa" sisälle sisaruksiensa luokse. Vielä kerkes väläyttää tempun ennen lähtöään.

Sängyssä hymyni kumminkin hyytyi. Huomenna olisi se päivä kun olisi aika päästää irti Ensiosta. Enpä tiennyt olenko valmis. Jos en nyt päästäisi, en pystyisi sitä enää irti päästämään.

Mutta kun Minna ja Anssi tulivat häntä hakemaan löysin hymyn huulilleni takaisin. Tuntuu hyvältä, että uudessa kodissa on lapsia, joita Ensio palvoo. Ja omistajat, jotka olivat alusta asti aidosti kiinnostuneita juuri Ensiosta ja kertoivat etteivät missään nimessä haluaisi huskya jolla ei yhtään särmää olisi. 

On mahtavaa, että Ensio pääsee kotiin jossa odottaa kääpiösnautserin lisäksi vielä kaksinkappalein huskyja ja luvassa on rodunmukaista lajiharrastamista.

Kiitos Minna ja Anssi kun tulitte tänään ja puhuitte mut ympäri. Ja onnea Ensiosta. Antakaahan hänelle arvonsa mukainen nimi niin kasvaa kunnollinen kakara hänestäkin.

Vaikka lähtönne jälkeen kyyneleet löysivät silmiini taistelusta huolimatta, repesin nauramaan kun laitoitte kuvan what`s uppiin et kotimatka mennyt kivasti ja ilmeisesti kangashäkistäkin jätkällä oli mielipide...

Kuten tämän blogin alkutekstin kappaleen sanoissakin lauletaan, löydetään toisistamme Mikä-Mikä-Maa pysyen nuorina. Toivottavasti Ensio luo ympärilleen koko elämänsä iloa ja onnea kuten tähänkin asti.