Lumi tarjoilee viettejä hiveleviä aktiviteetteja

Asuin lapsuuteni Vantaalla, Rajatorpassa. Ja jos jotain lapsuuteni talvista muistan, on se ehdottomasti se että lunta oli aina. Joka talvi. Odotettiin kerrostalomme muiden lasten kanssa eniten suojakeliaikoja, että päästiin tekemään lumikoiria pihalle. Ja sitten vartioitiin näitä lumesta tehtyjä koiriamme likipitäen aamusta iltaan, ettei kukaan tullut niitä hajottamaan.

Joka talvi tein huskyja lumesta. Nyt harrastus on hieman jäänyt kun on tullut näitä oikeita karvaisia lapsosia tontin täydeltä, mutta nyt on kaksi päivää saatu taivaan täydeltä sitä kuuluisaa suojalunta. Lämpötila on ollut asteen verran plussan puolella ja kun Jussi meni tiputtelemaan lumia koiratarhan katon päältä, hyppäsin polvilleni pentujen tasolle ja pyöriteltiin Zorron ja Dreamin "avustuksella" kolme isoa lumipalloa pihalle.

Eihän nämä pallot kauaa koiratarhan puolella kestä, kun niistä nauttii huskyjen lisäksi mummo puudelimme, coton de tulearimme Helli 9v myös kovasti. Muksujen kanssa kun tehdään lumikoiria tai lumilinnoja, on Helli aina ensimmäisenä linnojen muurien päällä tähystämässä.

Mutta mitä tulee tähän koirien iloon liittyen erilaisiin elementteihin, niin siitä voisin muutaman rivin kirjoittaa.

Mainittakoon elementeistä nyt vallitsevan tilan kohdalta lumi. On parasta seurata huskyjen iloa sukellella umpi hangessa, kaivaa lunta, etsiä sieltä asioita ja ennen kaikkea heittäytyä hankeen. Nämä ovat juurikin siperianhuskyille luonnollisia viettejä, joiden toteuttaminen aiheuttaa niille suurta mielihyvää.

On paljon ollut keskustelua esimerkiksi siitä mikä on paras tarhanpohja huskyille ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei maapohjan voittanutta. Joskin täytyy olla varma, että turvallisuus säilyy, eli koira pysyy tarhassaan, eikä kaiva itseään pois sieltä.

On hauska seurata 12-viikkoisten pentujemme viettejä, jotka alkavat näkymään päivä päivältä selvemmin. Zorro seurailee lumihankeen puun oksilta tippuvia luminöttösiä ja hyökkäilee niiden perään, kuin olisi saalista jahtaamassa takaa. 

Monilla koiraroduilla on saalisvietti nähtävissä niiden jokapäiväisessä toimissa, joskin toisilla roduilla saalisvietin erottaa selkeämmin kuin toisilla. On myös yksilöitä joilla saalisvietti on vähäistä, jopa olematonta. Se myös, kuinka paljon milläkin yksilöllä viettien osuus tulee näkymään niiden käyttäytymisessä, liittyy vahvasti siihen mitä me omistajina sallimme koiriemme toteuttaa. Siitä käydään aktiivista keskustelua myös onko vietti pelkästään perimän ohjaama vai voiko sen opettaa koiralle.

Yksinkertaisuudessaan saalisvietti on selkeä ja kaavamainen käyttäytymisketju. Ketjun käynnistää/aktivoi avainärsyke, joka saalisvietissä on jokin liikkuva kohde, jonka koira rekisteröi näköaistillaan. Luonnossa tälläinen kohde on usein jokin saaliseläin, ihmisen aktivoimana voi kyseessä olla vaikkapa jokin koiran lelu, jota liikutetaan. 

Saalisvietin aktivoitumisen edellytyksenä on aina se, että koiralla on synnynnäistä saalisviettiä olemassa, joka voi aktivoitua. Saalisviettiä ohjaa perimä ja se on jo luovutusikäisillä pennuilla havaittavissa, esimerkiksi leikeissä. Ensimmäisen pentueemme pennuista jokaisella tämä vietti oli hyvin havaittavissa.

Se syy miksi muutaman sanan aiheesta halusin kirjoittaa, on se, että saalisviettiä voidaan hyödyntää mm. koiran koulutuksessa ja erittäin hyvä teos aiheeseen liittyen löytyy Salme Mujuselta, 'Saalisvietti koiraharrastuksessa' 

Valjakkoharrastuksessa saalisvietti ja sen hyödyt näkyvät erinomaisesti ohitustilanteissa.  Laumastamme löytyy kahdenlaista saalisviettiä. Löytyy niin kovaa saalisviettistä huskya, ettei esim. peuralauman ohitus onnistu, vaan nenä vetää niin voimakkaasti saaliin perään, ettei ohitus onnistu. Kun taas osa koiristamme hyödyntää näissä riista ohituksissa viettinsä äärimmilleen, nostaen nopeutta, mutta kykenee ohitustilanteessa ohjaamaan vauhdin eteenpäin, jolloin ohitus onnistuu. Sitten laumastamme löytyy myös koiria, joille peurat ovat saman tekeviä. Ohi mennään, vauhti ei kasva, aivan kun riistaa ei olisi lenkin varrella ollutkaan.

Minkälaisia huskyja sinulta löytyy? Onko teidän treenireitin varrelle tullut riistaa? Miten ohitukset sujuvat? Kuinka paljon sinä uskot voivasi itse sanelemaan koiriesi ohitusvarmuutta koulutuksesi sanelemana? Vai uskotko, että perimä antaa tietyt palikat ja niiden raameissa mennään?

Mielenkiintoinen aihe, kertakaikkiaan!

Mutta pikemmittä puheitta... Jatketaan vielä muutama sananen viettien maailmassa.

Huskyttomat tuttavamme kauhistelevat talven jälkeen puutarhaamme, kun siellä on keväisin osumaa saanut marjapuskista lähtien jokainen kasvi ja puun taimi. Maan sulaessa, tuoksut houkuttelevat tekemään takapihastamme kraatereiden taivaan, jossa savimaa pääsee näyttämään mahtinsa sisälle kulkeutuvan mudan muodossa. 

Niin hassulta kun tämä kuulostaa. Meille tämä sopii vallan mainiosti. Kun koirillamme on lupa toteuttaa viettejään juoksutarhassaan, on selvästi havaittavissa onnellisempia koiria. Toiset ihmiset kaatavat jo pieninä taimina näkyvät haavan alut. Meillä annettiin viime vuonna tietoisesti kasvaa muutama pihalle. Alla näette onnellisen Zorron jäytämässä kyseisen puun taimea.

Useasti on myös puhetta siitä, että mikä juoksutarhan tarkoitus on. Useampaa koulukuntaa tästäkin on. Tiedän kenneleitä, joissa juoksutarha on vain juoksemista varten. Siellä kuntoillaan ja koirilla ei ole lupaa siellä kaivella, istuskella, eikä ihmetellä. 

Meillä juoksutarha palvelee kaikissa tilan mahdollistamissa asioissa. Ehkäpä viriketarha olisi paras nimi meidän juoksutarhalle. Vuodenajat tarjoilevat erilaista puuhaa koirillemme. Talvi on parasta aikaa juurikin yllä mainituille asioille, mutta kesän tullessa varsinkin laumamme vanhin husky Gaissa, etsii pihan aurinkoisimman kohdan ja ottaa nautiskellen keskellä pihaa päiväunet. Syksyisin taas koko sakki keskittyy kriikunapuun antimiin, sekä punaviinimarjojen ja omenoiden syömiseen. Mainitaan nyt toki, että kaikkina vuodenaikoina leikkiminen, spurttaaminen ja hippaleikit kuuluvat pääasiallisiin aktiviiteetteihin. 

Yksi seikka, josta mielestäni ei tarpeeksi keskustelua nosteta on juoksutarhojen vaarat. Uskon, että jokainen huskyn omistaja, jolla on useita huskyja, katselee sosiaalisen median virtaa silmät sydäminä, kun osa kasvattajista kulkee kaikki huskyt irti vapaana ympärillään ja kuvat näyttävät kun koirakuiskaajan tekosilta.

On erittäin tärkeää muistaa, että laumanvetäjäksi kasvaminen meillä ihmisillä vie oman aikansa. Se, että oppii mitä laumaharmonia tarkoittaa ja ennen kaikkea se, että me ihmisinä olemme ajatuksinemme "Zen"-tilassa kun koirat juoksevat ympärillämme ei ole itsestäänselvyys.

Aina kun juoksutarhassa juoksee enemmän kun yksi koira, on tärkeää pitää tilanne hallinnassa. En tarkoita, että ei annettaisi vapautta koirille leikkiä, vaan tarkoitan sitä että korvat täytyy olla leikkivillä koirilla valppaina, silloin kun koirille tulee esimerkiksi erimielisyyksiä tai leikki ei mene toivotulla tavalla.

On surullista, että facebookissa tulee välillä vastaan vieläkin videoita, joissa jokin koira on alakynnessä pahasti leikeissä, eikä koiran omistaja puutu tilanteeseen. Yhdenkään koiran ei kuulu saada "selkäänsä" leikeissä vaan jokaiselle olisi tärkeää löytää samantapainen leikkikaveri.

Omassa laumassamme on aivan selkeät leikkiporukat, ketkä leikkivät samankaltaisesti. Ethan, Argos ja Gaissa ovat kolmistaan ja Saaga ja Edith keskenään. Ja Niobi menee kummassa porukassa vain. 

Jos parhaat kaverit pitäisi nimetä niin meillä se menisi seuraavasti:

Gaissa ja Niobi

Edith ja Saaga 

Argos ja Ethan

Zorro ja Dream

On vahvuutta tunnistaa kenellä menee leikit yli ja ketkä eivät leiki samalla tavalla. Tällöin pystyy välttymään suuremmilta erimielisyyksiltä. Ja siitä huolimatta joskus vauhti kohoaa liian suureksi. Tällöin koiran kutsuminen luokse, palkitseminen (kehu tai nami) ja sen jälkeen ohjaaminen muihin puuhiin.

Olen sitä mieltä, että isompien koiramäärien pitäminen on erittäin haasteellista ellei juoksutarhaa ole. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että juoksutarhassa voi saada ilman selkeitä pelisääntöjä myös todella pahaa vahinkoa aikaan. 

Kun oppii havaitsemaan hyvät leikkiparit oman laumansa sisällä ja antaa koirien myös itse päättää mm. siitä kuka on kenenkin tarhaparina esimerkiksi työpäivien ajan, saa iloisempia koiria. Jos pitäisi sanoa joku kehu omasta laumasta, olisi se ehdottomasti se, että jokainen laumamme aikuinen koira rakastaa pentuja ja osaavat myös kasvattaa niitä. 

Tänään aamulla kun nousin ylös ja vedin talvi crocsit jalkaan ja toppatakin päälle. Avasin oven Gaissalle ja pennuille niin huomasin aika äkkiä, etten meinannut sisälle päästäkään. Niin ihanat leikit oli mummokoiralla ja pennuilla. 

Kun taloudessa on pentuja, on kultaakin arvokkaampaa, että aikuisilla koirilla on järki päässä ja, että ne osaavat ottaa huomioon pienempiä pentuja. Meidän tapauksessa myös on tärkeää, että pienempi kokoisempi koiramme Helli osataan ottaa huomioon juoksutarhassa, eikä sen päältä koskaan jyrätä.

On onni, että kohdallemme on osunut juuri nämä koirat. Onni on myös talvi ja ihana viikonloppu. Tälläisten viikonloppujen jälkeen, sitä jaksaa taas ahertaa arjessa paremmin.

Toivottavasti myös sinulla oli kiva viikonloppu.

Kennel Northern Legion, Kasvattaja Mari Penttilä