Kiire viikko
Kiirettä on piisannut maanantaista lähtien!
Mutta ei se mitään, paljon on saatu aikaiseksi. Maanantaina fatmax:n eteen sain jo pari koiraa kun tiet olivat sen verran sulat, että hitaasti ekaan alamäkeen, päästiin jo ilman että olis tarvinnut naama edellä kyntää.
Oli piristävää päästä pyörävehkeellä liikkeelle pitkästä aikaa. Kuukauden päivät on kaikki reittimme olleet peilijään peitossa, joten treenaus on ollut todella vähäistä. Aloiteltiin hitaalla vauhdilla ja lyhyellä matkalla Saagan ja Edithin kanssa.
Erityisen iloiseksi minut treeneissä teki molempien koirien tarkkaavaisuus ja kuuliaisuus käskyjä kohtaan. Jopa paikallaanolo meni aivan nappiin. Muistan niin elävästi kahden vuoden taakse kun Edithiä ja Saagaa opetin johtoon, vaihtelevalla menestyksellä. Molemmat hölmöilivät lähdöissä loputtomasti ja tuntui loputtomalta hulabaloolta koko homma.
Maanantaina johdossa seisoi kaksi narttua, jotka odottivat malttilisesti lähtökäskyä. Ei pomppimista, ei valjaiden, eikä liinojen pureskeluyrityksiä, ei kuumimista, ei huutoa. Rauhallisuus.
Vihdoinkin, tätä on odotettu.
Siitä huolimatta intoa ei puuttunut kun valjaat iskettiin päälle. Yllä oleva kuva kiteyttää Saagan fiilikset täysin.
Tiistaina oli myös Gaissan silmätarkastus Jokioisten kunnaneläinlääkärin parkkipaikalla. Konseptina toimi mahtava liikkuvasilmätarkkiasema, Vet`s Go. Etukäteen maksettu tarkastus meni joutuisasti, jokainen omalla vuorollaan, etukäteen varatulla vuorollaan.
Tulokset saatiin lyhyen odottelun jälkeen. Gaissan silmät luokiteltiin terveeksi. Sumentuman syyksi selvisi kumminkin sarveiskalvon rappeumasairaus, joka ilmenee kuulemma pääosin vanhoilla koirilla. Gaissalla on kumminkin onnea, että hänellä kyseinen sairaus on vasta alkanut, eikä ole toistaiseksi heikentänyt näkökykyä ollenkaan.
Se mikä sairaudessa on kurja juttu, on se ettei siihen ole lääkitystä eikä sen etemistä voi estää. Se miten sairaus etenee ja millä tahdilla, on täysin yksilöstä ja taudin luonteesta kiinni. Ainoa mitä voi tehdä on seurata tilannetta.
Tiistaina kumminkin iloitsin kovasti siitä, että sairaus on vasta alkanut ja, että Gaissa näkee edelleen täydellisesti. Silmälääkäriä lainatakseni: "Vaikka meille ihmisille silmä näyttää todella hurjalta, on tilanne se, ettei se vaikuta tällähetkellä Gaissaan mitenkään. Todennäköisesti Gaissa ei ole kumminkaan itse huomannut, että hänellä on kyseinen sairaus".
Vielä ei koiranetissä virallista tulosta näkynyt, lienee olla kiire viikko kennelliitossakin, kun on vielä lyhyt arki viikko. Mutta eiköhän se pian sieltä tule. Alla olevasta linkistä löydät Gaissan tiedot:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI32112/12&R=270
Lämmin suositus tälle liikkuvalle ihmeelle! Tsekkaa netistä vapaat ajat, jotka ovat lähellä omaa paikkakuntaasi ja varaa-aika. Linkki tästä:
Mitä tulee kennelimme arkeen, on se hektistä kyllä muutenki kuin nyt. Tällä viikolla sattui puhelin olemaan taskussa, että sain muutamia kuvia koirista puuhailemassa.
Pennut ovat kasvaneet kovaa kyytiä ja vielä saadaan hetki nauttia valkoisesta pihasta ja lumesta, sekä tottakai, puhtaista tassuista. On ollut mukavaa, että lumi ei ole päässyt jäätymään pihallamme jäätiköksi ja koirat on saaneet juosta sydämensä kyllyydestä pehmeässä lumessa.
Kellon siirto ja lisääntyvä auringonvalo tekee ihmeitä koko porukalle. Gaissa on viihtynyt eniten lauman urosten seurassa. Gaissan lempiulkoiluvuoroon kuuluu perheen juniorit eli Dream ja Zorro.
Myös saalisvietti on löydetty. Ja tänään juuri siitäkin syystä oli portaille tuotu näppärästi yhteistuumin nyljetty entinen hiiri.Ilmeisesti maku ei ollut kelvannut koko hiiren mitalta, joten ilmeisesti oli ajateltu meikäläisen kokkaavan siitä jonkinlainen mahti illallinen kun oli oven eteen jätetty.
R.I.P hiirulainen.
Edithistä on kehkeytynyt näiden neljän vuoden alla, valloittava persoona. Edithin tarhaparina on yleensä Saaga, tai vaihtoehtoisesti leikattu uroksemme Argos.
Tällä hetkellä neidillä on biisonimainen karvanlähtö aika. Viime vuoden alkupuolella vallinnut pyöreys on saatu nyt pois ja likka alkaa olla hyvässä massassa. Aletaan lisäilemään nyt treenailua, että saadaan lihakset takaisin tikkiin kuntoon.
Arkipäivisin kun töistä kotiudutaan ulkoilua on ohjelmassa koko sakilla iltaan saakka. Ja kun höyryt on saatu pihalle, on usein väsynyttä koiruutta. Alla kuva tältä viikolta, isästä ja pojista huilimassa.
On tosi symppistä muuten huomata, että molemmista kotiinjääneistä pennuista on kehkeytynyt täysin isänsä kopioita läheisyydenkaipuun suhteen ja silloin kun telkkaria ehditään hetki Jussin kanssa katsella, ei yksin tarvii sohvalla olla.
Pääsiäiselle olisi suunnitelmissa anopin juhlapäivällinen sekä useampi hieronta. Toivottavasti kelit suosii edes sen verran, ettei nyt enempää tulisi lunta, koska halu treenata on koirien lisäksi, myös minulla.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Toivoo
Kennel Northern Legion