Kesä kurkkii nurkilla
Viileän kevään jälkeen on mukava huomata, että kyllä se kesäkin sieltä taitaa omalla painollaan tulla jolkotella! Aloiteltiin tämän kesän retkeilykautta perheen kera ja mukaan lähti mummokoiramme Gaissa ja viime marraskuiset pentumme Zorro ja Dream.
Kohteena oli Retkipaikka-kirjasarjasta Maarianallas Turun suunnalla.
Mainitaan nyt, että en tee yhteistyötä kirjankirjoittajan, enkä kustantajan kanssa, mutta ehdottomasti mainoksen paikka on kohdallaan tätä teosta käsissä tänä(kin) vuonna pidellessäni!
Mikäli haluat retkelle lähteä koiran/perheen/frendin/sukulaisen tai ihan vaikka itsesi kanssa ja et keksi suuntaa niin käyhän kirjastosta lainaamassa, sillä täältä löytyy ties kuinka monta hyvää vaihtoehtoa retkikohteiksi!
Maarian altaasta löytyy useampaakin blogikirjoitusta googlettelemallakin, mutta kiteytettynä kyseessä on noin kuuden kilometrin mittainen luontopolku, nimeltänsä Maarian kivikautinen polku.
Reitti kulkee läpi kauneinta Suomea. Maisema kiertää niin kallioiden, metsän kun pellonkin lävitse. Reitti on pääosin helppokulkuinen, joskin syksyllä ja talvella kalliot voivat olla liukkaita, joten silloin suosittelen äärimmäistä varovaisuutta ja pitäviä jalkineita!
Metsästä löytyy kolme paikoitellen yhtyvää merkittyä reittiä. Me seurasimme oranssia, eli Maarian kivikautista polkua. Sininen reitti on nimeltänsä Paavon reitti. Ja alueelta löytyy myös keltainen reitti, joka on vanha kuntorata ja luontopolku.
Parkkipaikka on kasvuston seassa hieman piilossa, joten sen ohi ajaa helposti. Kun navigaattori piippaa kääntymään, hidasta hyvissä ajoin! Neuvoo nimimerkki: kääntymällä pääsee muuten takaisin! :P
Parkkipaikan löydyttyä lähdettiin laskeutumaan mäkeä alas ja mieletön näkymä avautui puiden väistyttyä. Horisontissa koreili kaunis Myllyojan ylittävä terässilta. Sillan ylityksen jälkeen varsinainen reitti alkoi.
Siitä huolimatta, että mukana oli perheemme junnut eli tyttäremme 5v, sekä 7kk ikäiset pentumme, reissu meni reippaasti! Maasto vaihteli usein ja näkökenttää hiveli koko ajan erilaiset näkymät. Reitti olisi mainio etenkin turisteille, jotka haluavat nähdä Vettä suosittelen kuivalla kaudella varaamaan mukaan reilusti, sillä lähde, joista oli mainitaa niin kirjassa, kuin internetissäkin, olikin mutavetisen puhuvaa. Vettä oli lähteessä niin alhaalla, ettei koirat saaneet siitä juotua. Reitin varrella kunnollisia juomapisteitä ei ollut oikeastaan kuin joen ranta, sillan tuntumassa.
Kuten kyltistä näkyy, kalliolla oleva nimi oli enne. Oli aikamoinen tuuri, että Jussi huomasi kyynpoikasen kun laskeuduimme kalliolta alas ja lähdimme kävelemään pitkospuuta pitkin. Poikanen oli vain puolet nyrkkini koosta ja makasi kiepillä keskellä haurastunutta pitkospuuta, maastoutuen todella hyvin alustaansa.
Onneksi vältyttiin puremilta tällä reitillä. Jäin miettimään vain sitä, että mahtaakohan kalliolla olla kyseisiä otuksia kesäaikaan vieläkin enemmän. Muistakaahan olla silmä tarkkana kun retkeilette kallioisilla alueilla lasten ja koirien kanssa, vahinko kun ei tule kello kaulassa!
Kiva retki käydä heittämässä, paikoitellen saa tarkkaan seurata reittimerkkejä, että pääsee oikealle reitille alueen rehevöitymisen seurauksena, mutta ei pahasti!
Seuraavaksi olisikin vuorossa todennäköisesti suplautojen esiin kaivaminen ja uusien vesistöjen etsintää. Muutamat lisäpelastusliivit koirille tarvii myös hommata, sillä paljasjalkakengät meinaan löytyi jo!
Allekirjoittaneella ei lomia ollut kuin viikko leipätyöni vaihtumisen välissä, joten pidemmät reissut jäävät nyt haaveisiin tältä kesältä, mutta eiköhän tässä viikonloppuisin keretä vielä vaikka ja mitä. Kertoilee nimimerkki: mitä nyt hierontahuoneen laajennusremontti ja koirankoppien tekoa ja ja ja..
"Olehan ihmisiksi juhannuksena" - totesi duunikaveri tänään. Hymyilin leveästi hälle todeten: "Juu, aina, koska osoitteena on työleiri, jonka olen itse luonut" :D
Hyvää juhannusta kaikille, muistetaanhan saunoa ja vähän rentoutuakin arjen lomassa!
Terkuin,
Kennel Northern Legion