Kennelissä tapahtuu nyt
Hektisen arjen pyörittäminen kuuluu varmasti kaikkien lapsiperheiden arkeen. Mut ehkä pienen lisävivahteen niihin ns. ruuhkavuosiin tuo kahden työn tekeminen, omien koirien lihashuolto, 7 aikuistakoiraa, 5 pentua, esiteini ja uhmaikäinen.
Ehkä.
Pikemmittä puheitta on nyt elämäni parhaat vuodet menossa ja vaikka yöunet hieman lyhyemmäksi jääkin, otetaan ilo irti kaikesta siitä huolimatta.
Lasten ollessa yökyläilemässä valjastettiin reki ja lähdettiin Jussin kanssa kaksin ajelulle. Kaihoisasti ihastellut lumimäärää täällä etelässäkin jo muutamat viikot, mutta pennut ja muu härdelli pitivät otteessaan, ettei löytänyt sopivaa väliä mihinkään väliin päästä treenaamaan.
Ylläoleva kuva: "Flat tire in Matku city"
Argos jos joku oli tänään tapansa mukaan innoissaan treenaamaan lähdöstä. Tauoilla lumessa pyöriminen on jätkän ehdotonta lempparia ja näitä "flat tire" kuvia saa tasaiseen tahtiin talvisin hänestä.
Käytiin noin kolme kilometriä, musheria vaihdellen Jussin kanssa ja talvi antoi parastaan.
Treenien jälkeen mammakoirat ja mummokoirat valjaisiin ja kävelylle. Niobi tiputti jo imetyksen alkuvaiheessa nisien ympäriltä karvat ja nyt on alkanut tiputtamaan polvista alaspäin karvojaan. Sinkin määrää on nyt lisätty ruokavalioon ja tarttis tilata vielä jotain turkkia vahvistavaa vitamiinia hälle ettei vilustu, kun hänkin alkaa nyt palailla treeneihin.
Tuli netistä tilattua treeneihin lämpövarustetta, mutta ei ole vielä kusti polkenut meille asti niitä, joten tänään mentiin vielä tyttäremme Nannan villapaita päällä kävelyt.
Lenkin jälkeen pentujen kanssa vielä pihalle puuhailemaan, jonka jälkeen oli tullut väsytettyä pentujen lisäksi itsensä ja kuulkaas kyllä! Tää täti nukku pienet päikkärit. Ja ainakin omissa kuvitelmissani olin mielestäni ne ansainnut.
Mitäs muuta meille kuuluu? No kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin niin HIEMAN on tämä mustavalkoinen pentumme Zorro näyttänyt Houdinin kyntensä. Kuten suurinosa blogimme seuraajista tietää on meillä käytössä Cruft:sin pentuaitaus pennuilla. Zorro tuli ensimmäisen kerran häkin reunan yli viikko sitten.
Tällöin seurailtiin hänen touhuja ja huomattiin että kyse on selvästi kulmasta kiipeämisestä. Kulmiin esteet ja eilen hän tuli sitten jo yli aitauksen pitkän sivun keskeltäkin.
No sitten Jussi rakensi verkoista katon aitaukselle ja tänä aamuna heräsin ähkimiseen ja kun tulin alas niin Zorro nosti koko kyljen mittaista kattoa täysin voimin ylös ja kampesi häkistä päättäväisesti ulos.
Mitäpä tähän muuta toteamaan kun, että seuraava askel on nippusiteillä koko katon kiinnitys reunoihin niin loppuu se kampeaminen.
Joskin tänään Zorro tuli minua vastaan vaikka häkin katon päällä oli painot. MITÄÄN muuta vaihtoehtoja ei ole kuin se, että jätkä avasi salpalukon kielellään, koska ovi oli auki ja muu sakki katsoi hölmistyneenä, että miten se ovi itsestään aukesi kun ei ihmisiäkään ollut lähimailla, eikä lähtenyt karkuteille.
Kerran vuosi sitten somessa joku tuntematon ihminen kirjoitti: "Siperianhuskya EI PYSTY pitämään häkissä, sellaista häkkiä ei ole." Ei pidä paikkansa.
Mutta houdinien kanssa se ei aina ole helpointa, se vaatii vaivannäköä, usein rahaa ja aikaa.
Mutta ei sillä, opitaanpahan rakentamaan niin, että alkaa pysymään.
Tosin mainitaan nyt se, että nyt pennut ovat vähän väliä koko asunnon mitalta vapaana, jotta oppivat tavoille. Mutta yöt nukumme yläkerrassa ja silloin on heidänkin turvallisuuden kannalta parempi nukkua rajatussa aitauksessa, varsinkin nyt kun se on tuunattu entistä turvallisemmaksi.
Ensi viikon arkipäivät mennään vielä viiden pennun voimin ja sitten hiljenee. Ainakin hetkeksi.
Niin kuin ystäväkasvattaja sanoi eilen: "Mari, taidat olla samanlainen kuin minä. Toi touhu vie mennessään. Vaikka ehkä hetken onkin väsynyt, kohta sulla jo jyskyttä päässä, että voi kunpa olis taas niitä pieniä kasvamassa."