Käytiin moikkaa serkkua

Pitkästä aikaa saan kaivettua aikaa blogille! 

Tänään oli vuorossa Liesjärvellä, Tammelassa järjestetty petotesti Ethanin ja Niobin kanssa. Käytin muutama vuosi sitten mummokoiramme Gaissan petotestissä, sudelle myös ja testi kiehtoi pauloihinsa täysin! 

Kun puhumme siitä, että jalostamme koiria myös luonnetta silmällä pitäen, herää kysymys tunnemmeko koiramme todella? Tänään juttelin petotestin järjestäjän, Asko Sorvon kanssa, joka kertoi mielenkiintoisen seikan testiin tulevien koirien omistajien arvioista omien koirien osalta. Hän sanoi suuriosa ihmisistä, peräti 70% arvioivat omien koirien käytöksen petotestissä väärin. Luku on suuri, mutta se ei ole ihme! Puhutaan kumminkin petojen kohtaamisista ja niitä ei pääse suurinosa koirista ikinä kohtaamaan, ja ehkä hyvä niin. Moni koira on jalostuksen myötä joko tarkoituksella tai ajattelematta johtanut siihen, että alkukantainen käytös, kuten reagointi tai turvallisen etäisyydenpitäminen kohteeseen alkaa järkkymään. Monesti uskomme voivamme kouluttaa koirallemme mitä tahansa, mutta tälläisissä tilanteissa on mahdotonta opettaa koirille mikä olisi oikea tapa toimia näissä tilanteissa. Ja uskokaa tai älkää, riippuen koiran käyttötarkoituksesta ja rodusta - tulokset voivat olla hyvinkin erilaiset kun arvioidaan mikä reaktio on oikeasti paras minkäkin yksilön kohdalla. Pelkokaan ei huono asia, se voi parhaimmillaan pelastaa sekä koiran, että omistajan. 

Mutta milloin tiedämme, koska on aika kääntyä kintereillään ympäri pimeässä? Tunnemmeko sittenkään koiriamme? Entä onko niissä enää piiruakaan alkukantaisuutta? Minkälainen koira pärjää sudelle? Milloin voi sanoa koiran olevan rohkea ja mitä tarkoittaa tyhmän rohkea?

Haluan itse käydä sillon tällöin koirien kanssa tässä testissä, koska siperianhuskyjen alkukantaisuus kiinnostaa kovastikin, eikä harmiksemme ole tietokantaa josta voisimme katsoa huskyjen petotestien reaktiota. Kyselin Askolta tänään minkälaisia tuloksia huskyt ovat saaneet ja onko rodun sisällä hänen mielestään vaihtelua reaktioiden osalta.

Asko kertoi nähneensä niinkin alkukantaisen huskyn suorituksen petotestissä, että husky oli liikkunut robottisuhden ympärillä kylkiedellä, aivan kuten susi ja lopulta jäänyt tuijottamaan lähestyvää kohdetta tiiviisti. Kun robotti tuli tarpeeksi liki, oli husky täräyttänyt robottia kuonoon.

Asko on pitänyt muutama vuosi sitten huskyille ja malamuuteille kokonaisen testipäivän, jossa testattiin vain näiden kahden rotujen edustajia ja tuloksia oli tullut täysin laidasta laitaan. Ei voida siis leimata tiettyä rotua tiettyjen reaktioiden kategoriaan.

Itse en voi silti välttyä siltä, että vartiointiviettisten tai vaikkapa laumanvartijarotujen osalta en voi välttyä siltä, että odotan aina yhtä innoissani näyttäviä reaktioita. Silti niin ei kumminkaan ole.

Mikäli haluat mennä katsomaan testiä, tai vaikkapa osallistua koirasi kanssa,käyhän kurkkaamassa testiaikataulut ja paikkakunnat, sekä kaikki muu mahdollinen info  osoitteesta: https://www.petotestit.com/

Lueskelin itse myöskin petotestin sivuja eilen ja huomasin, että suosituksena on aloittaa karhulla. Jos mietit, miksi meillä testataan sutta näissä testeissä, on syy se, että asumme pohjois Forssassa, jonka liepeillä on useampia susilaumoja ja ei ole taaskaan kuukauttakaan kun viimeksi alle 1km säteellä talostamme on susia liikkunut.

Vien osan koiristamme testiin siksi, että toivon niiden pystyvän yhdistämään oikeat hajujäljet, siihen mikä ne on tehnyt. Olisi ideaali tilanne, että esim. johtajakoirani pystyisivät viestimään minulle, koska vaara on liian lähellä ja voisin kääntää valjakon ympäri ja ajaa pois. Treenaan koirat lähes aina yksin niin jos vastassa olisi kokonainen lauma, ei liinoissa olevilla koirillani ole paljoa mahdollisuuksia puolustautua, saati juosta pakoon. 

Useamman ihmisen suusta olen kuullut kuinka testi on höpöhöpöä ja kuinka koirat eivät ymmärrä robotin ja suden eroa. En itse ole tästä samaan mieltä. Asko kertoi myös eräästä labradorista, joka oli kohdannut robottikarhun petotestissä ja vain 2 päivää testin jälkeen oli sama koira aidon karhun kanssa nenät vastatusten lenkkipolullaan. Omistaja oli tärisevin käsin saanut kuvattuakin koko setin, koska hän oli vakuuttunut siitä ettei kukaan uskoisi heidän nähneen karhua. Koiran reaktiot olivat olleet identtiset kuin petotestissä.

"Miten veikkaat Ethanin käyttäytyvän testissä?" Kysyi Asko nauraen kun katseli innoissaan metrin hyppyjä tekevää Ethania, joka olisi kovasti halunnut halata Askoa. 

"Niin noh.. Ethan on koko porukan kiltein koira. Tulee toimeen kaikkien kanssa ja rakastaa lapsia. Ethan ei hauku ikinä. Huoleton otus, aktiivinen ja iloinen. Vaikea sanoa miten hän reagoi. Tosin 172 pistettä luonnetestissä puhuu sellaista tarinaa, että voisihan sitä olettaa, että sieltä jotain reaktiota saattaa tullakkin."

"Päästetään serkku irti ja katsotaan."

Ensin mentiin Ethanin kanssa hajujäljelle, josta Ethan lähti innoissaan kohti hajua. Suden tullessa esiin Ethan nosti niskakarvat pystyy ja aloitti raivoisan haukkumisen. Suden lähestyessä entisestään Ethan hyppi kahdelle jalalle niin raivokkaasti, että nurmikko ja sammal sen jalkojen alla irtosi maasta. Koko esitys oli todella vakuuttava. Ethan pysyi testin ajan minun ja suden välissä, palautui testistä välittömästi ja oli rohkeudeltaan keskitasoa. Asko sanoi Ethanin työskentelevän hyvällä etäisyydellä petoon nähden ja oli erittäin hyvä, ettei taistelutahtoa ollut, koska koira ei helposti pärjää sudelle.

Asko kertoi, että parhaiten pärjää sudelle luonnossa koira, jonka pokka pitää loppuun asti kun susi lähestyy. Koira joka osaa olla uhkaava eleiltään ja osaa näyttäytyä pelottomana, on se koira joka saa suden kääntymään pois. 

Ethanin jälkeen oli Niobin vuoro kohdata susi. Reaktio oli hyvin erilainen Ethaniin verrattuna. Tätä tosin osasin kyllä odottaakkin. Niobi sai vain hieman paremman tuloksen kun Gaissa muutama vuosi sitten, mutta kuten Gaissallakin pelko oli ilmeinen. Häntä meni koipien väliin jo testin alkuvaiheessa ja testi lopetettiin huomattavasti nopeammin kuin Ethanilla. On hienoa, että nämä testit hoidetaan aina koiran ehdoilla ja silloin on enemmän kun oikein, että testi osataan lopettaa oikeaan aikaan. 

En kumminkaan pidä huonona asiana, että Niobin reaktio oli selvä pelko. Häntä koipien väliin, sijaistoiminta pissaaminen kesken testin sekä rauhaton liikehdintä kaaren muodossa suden ympärillä ovat selkeitä pelon merkkejä. Mutta se mikä lämmitti mieltä Niobin, kuten Gaissankin testissä, oli se, että kumpikaan ei jättänyt minua yksin. Eikä pelko ollut kummallakaan niin totaalista, että ne olisivat vain jähmettyneet paikoilleen eikä niin suurta, että ne olisivat juosseet vaan karkuun.

Mikäli valjakoidessa meidät kohtaa susi, on mahdollista että Niobin reaktioista osaan päätellä vaaran olevan lähellä. 

Asko kertoi pelon hyvistä puolista. Se mahdollistaa sen, että koira saattaa säilyä hengissä jopa pidempään kun koira, joka käy pedon päälle raivoisasti. Gaissan testissä oli yksi rohkea mäyräkoita, joka oli niin raivoisa, että hyppäsi oitis robotin jalustan kyytiin ja alkoi repimään täytettyä sutta. Omistaja oli ylpeä koiransa rohkeudesta. Toki koiran rohkeudesta oli selvä näyttö. Mutta mites tapahtuisi luonnossa tämmöisessä tilanteessa? 

Noh, omistajalla olisi ehkä se kaksi sekunttia enemmän aikaa juosta karkuun kun susi olisi mäyräkoiran jo syönyt. Kaikki koirat eivät voi fysiikkansa pohjalta pärjätä edes taistelussa, siksi on aina parempi, että koira on enemmänkin rohkea ripauksella järkeä, kuin tyhmän rohkea ja suuna-päänä päälle menevä.

Testipäivä oli jännittävä ja oli mukava nähdä muidenkin rotujen edustajia taas tosi toimissa. Joku kerta täytyy ehdottomasti mennä paikalle ilman omia koiria, pelkästään katsomaan eri rotuisten koirien suorituksia, on tämä perin mielenkiintoinen testi!

Laitan vielä Gaissan muutaman vuoden takaiset tulokset tähän samaan julkaisuun niin on nekin sitten täällä. 

Semmoinen kirjoitus tällä kerralla. Jussi sai videota kuvattua myös ja ne lisäillään youtubeen kun keretään. Laitan linkkiä sit kun ne on julkaistu. Oli muuten hyvä fiilis kun eräs avulias metsästäjä tarjoutui nappaamaan myös kuvia koiristamme. Vastavuoroisesti napsin kuvia hänen koiransa suorituksesta.  Mikäli testiin menette, eikä ole valokuvaajaa/videokuvaajaa mukana, rohkeasti kysymään jeesiä paikallaolijoilta. Näistä on kiva saada muistoja talteen, eikä kysyvä tieltä eksy.

Arvatkaas muuten mitä? Se olis heinäkuun puoliväli ylitetty jo ja elokuu kurkkii nurkan takana, kohta päästään treenailee! 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Terkuin,

Kennel Northern Legion