Arctic Soul Douple Dumle "Show"
28.8.2019-24.2.2020
"Empty spaces, what are we living for?
Abandoned places, I guess we know the score, on and on
Does anybody know what we are looking for?
Another hero, another mindless crime
Behind the curtain, in the pantomime
Hold the line
Does anybody want to take it anymore? "'
Pahinta on se, että lapset on koko ajan kaikkialla missä minäkin. Silloin kun oikeasti en enää kestä. Tänään oli se päivä kun teki todella vaikeaa. Kello oli jotain puol yhdeksän. Oltiin sovittu, että mennään Mummille ja Enska-vaarille kattoo ihania pikku tipuja joita sinne oli liuta kuoriutunut.
Päästin Shown pissalle juoksutarhaan. Sit kaivamaan Nannalle reissuvaatteita. Sit kuulin äänen joka on ikuisesti mun tärykalvoissa. Juostiin sukkasilteen Jussin kanssa niin paljon kun jaloista lähti pihalle. Show makaa maassa ja huutaa. Mitä on tapahtunut, miksei Show nouse ylös? Jussi ottaa huutavan koiran syliin ja tuo sisään.
Kaivan tärisevin käsin eläinlääkärin numeroa. "Olemme lomalla..."
Toinen numero."Kiireellisissä tapauksissa olkaa yhteydessä toiseen eläinlääkäriin, koska lomailen tämän viikon."
Kolmas numero, Show hiljenee kun pyydän poikani Maunon tulla pitämään koiraa makuuasennossa.
Tyttäreni Nanna vaatii päästä Shown viereen, Jussi vie huutavan uhmaikäisen pois. Koiran lähelle ei olisi nyt asiaa. Kolmas numero tuuttaa varattua, suljen linjan. Vastaisi ny saakeli joku!
Soitan Evidensia Raisioon. He sanovat, että mikäli täytyy leikata - keskiviikkona olisi ensimmäinen aika. Sanoin, että ei voisi odottaa missään nimessä mikäli jotain olisi rikki.
Tutkin puhelun aikana varovasti Shown oikeaa takajalkaa, josta selvästi kipu johtuu. Koko jalka aiheuttaa metelin. En koske jalkaan enempää.
Nyt linja auki Evidensia Hattulaan. Kerron koiran teloneen itsensä juoksutarhassa - miten, sitä en tiedä kun en ollut pihalla. Miksi en ollut pihalla!!!
"Aikaisintaan huomenna leikkaus jos tarve sellaiselle on, tulkaa nyt näyttämään."
Vastaanottovirkailija toteaa.
Tiuskaisen takaisin, että näyttää voin Shown viedä Forssan Kilpisellekkin jos tarvii näyttämään tulla, suljen luurin ja soitan vielä kerran kunnalliseen joka viimeinkin vastaa puhelimeen suosittelee varaamaan Toijalaan Ortopet Oy:seen ajan.
Ovat kuulemma erikoistuneet revähdyksiin ja jalkojen ongelmiin.
Kuudes puhelu, Nanna kiljuu olkkarissa koska haluaa tulla äidin luokse. En meinaa kuulla puhelinta, en voi nousta Shown vierestä ettei koira nouse perässä. Jussi vie Nannan yläkertaan. Ystävällinen naisääni vastaa.
Kerron Shown loukanneen itsensä juoksutarhassa, todeten häveten että en nähnyt mitä tapahtui.
Nainen pahoittelee, että heillä on koko päivä täynnä. Anelen häntä ottamaan meidät vastaan. Nainen pyytää odottamaan linjalla. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen hän pala puhelimeen: "Lähtekää heti ajamaan tänne. Lääkäri ottaa teidät väliin."
Kiitos! Mauno lähtee mukaan. Jussi jää Nannan kanssa kotiin. Nanna vaatii päästä tipuja katsomaan ja alkaa kiukkuamaan siitä, että Mummin reissu peruuntui. Kannan Shown autoon ja onnekseni se ei yritä riehua autossa vaan nukkuu rauhassa pää Maunon sylissä koko 40minuutin matkan.
Perille päästyäni hoitaja ottaa tiedot ylös. Punnitsemme Shown 17,1kg ja kannan hänet suoraan toimenpidehuoneeseen. Lääkäri tulee heti kun olemme päässeet huoneeseen. Asettaa Shown seisomaan. Likka seisoo kolmella jalalla. Oikea takajalka roikkuu ylhäällä.
"Mitäs sä oot sählänny likka?" Lääkäri kysyy iloisesti Showlta, joka nuolaisee lääkärin kasvoja kun tämä alkaa käymään läpi takajalkoja. Kahden varovaisen vedon jälkeen diagnoosi saa raamit:
"Hällä on lonkkanivel pois maljasta."
"Vaatiiko se leikkaushoitoa?" Kysyn. Lääkäri on optimistinen ja sanoo, että ei välttämättä, vaikka toki se vaatisi pitkän levon ja kunnon lääkkeet, kunhan reisiluunkaula ei olisi murtunut. Lääkäri sanoo rauhoittavansa Shown, jotta pääsee ottamaan kuvat varmuuden vuoksi.
Mauno silittelee Showta huolissaan olevan näköisenä. Kun lääkäri poistuu Mauno kysyy miksi koira näyttää kuolleelta kun se on rauhoitettu. Selitän sen olevan normaalia ja, että siksi lapset harvemmin ovat mukana katsomassa rauhoitusta, koska eläin näyttää siltä että se olisi poissa.
Mauno nyökkää. Show tullaan hakemaan röntgeniin. Menemme odotushuoneeseen ottamaan kaakaota. Lääkärillä kestää kauan. En ole huolissani. Olen riemuissani siitä, että meillä on vakuutus ja siitä, että pääsimme tänään lääkäriin jo
Vaikka leikkaus tulisikin, nyt olisi mahdollista leikata näillä meidän tuloillakin. Ovi aukeaa lukuisia kertoja - samasta käytävän ovesta tulee useita hoitajia, mutta ei Shown lääkäriä. Lopulta ovi aukeaa ja lääkäri etsii meitä katseellaan. Kun katseemme kohtaavat tiesin jo mitä oli tulossa."Nyt olemme kuvanneet Shown, näytän mitä kuvissa näkyi."
Katson ruutua jossa on täysin maljasta pois oleva lonkkanivel. Lääkäri selostaa, että ikävä kyllä reisiluun kaula on murtunut, sekä lonkkamalja itsessään on murtunut ja lonkka oli tosiaan pois maljasta. Sitten hän vaihtaa kuvaa jossa lonkkanivel on maljassaaan. Hän kertoo laittaneensa sen takaisin maljaansa. Kumminkin hän toteaa, että malja on niin huonossa kunnossa, että hänen ei lääkäri etiikan mukaan enää olisi pitänyt sitä maljaan takaisin laittaa, koska se on niin huonossa kunnossa. Tuijotan kuvia kauhuissani.
Kuvat ovat kuin koira olisi ollut auto-onnettomuudessa. En ymmärrä mitä on oikein tapahtunut.
Lääkäri jatkaa. "Niin. Tekoniveltä minun kuuluu ammattinipuolesta tarjota. Sen hinta on n. 5000€, mutta Shown tilassa ongelmaksi muodostuu ikä. Show on vasta 5kk ikäinen ja aikaisintaan 8kk ikäiselle voidaan asentaa nivel. Se tarkoittaa sitä, että 3kk pitäisi olla täysi levossa, kovien kipulääkkeiden alaisena. Ja vaikka lonkkanivel on nyt maljassaan. Minun täytyy rehellisesti kertoa, että näiden murtuminen takia se ei tule siellä pysymään. Kivut ovat sietämättömät Showlla mikäli hänet herätetään, vaikka laittaisin kipulääkkeitä maksimi määrät."
Yritän hengittää. Aamu vilisee silmissäni. Iloinen Show syö raksujaan eteisessä ja häntä heiluen lähtee ulos. Aurinko paistaa. Piha ei ole liukas. Pissalla ja kakalla käynti ja sitten koirat tarhaan.
Yritän kerätä itseni.
"Pyydän vain yhtä asiaa. Olkaa nyt rehellinen ja kertokaa tuleeko Showsta koiraa"
Lääkäri painaa päänsä ja sanoo: "Vaikka tekisimme mitä, tämä koira ei tule koskaan olemaan rekikoira. Sen paikka on sohvalla. Emmekä voi antaa mitään takuuta, että tekonivel tulisi olemaan Shown tapauksessa hyvä ratkaisu. Tämän tason vauriot uusiutuvat helposti ja toipuminen erittäin kivualiasta ja ennuste on huono, valitsit minkä tahansa hoidon. Mikäli kysyt mikä on armeliasta. Armoa on, että Showta ei enää herää."
Käteni tärisevät. "Soitan miehelleni"
Mauno aloittaa välittömästi mantran takanani kun kävelen ulos, koska kenttiä ei sisällä ole: "Äiti! Lääkärihän sanoi, että tekonivel voidaan laittaa!" Nostan käteni ylös, jotta Mauno ei aloittaisi nyt. En ollut varautunut pätkääkään siihen, että Show ei tulisi kotiin. Jussi vastaa puhelimeen, kuulen hänen äänestä, että ei ollut varautunut hänkään. Puhelu loppuu pian. Sitten Marille (Pajaskoskelle) soitto. Itkemme molemmat. Lopetan puhelun, nappaan Maunon kainaloon pihalla jonne hän on seurannut mua. "Kuule rakas. Haluatko tulla sanomaan heipat Showlle? Se on sun koiras ollu pennusta asti. Sinä sen hoidit."
"Haluan"
Kävellään yhdessä toimenpidehuoneeseen. Lääkäri laittaa käden Maunon olkapäälle sanoen: "Olet uskomattoman reipas". Mauno silittää Shown ikiuneen ja sanoo lääkärille, että kolmen vuoden sisään tämä on hänen viides koira jonka hän hyvästelee. En tiedä ymmärsikö eläinlääkäri, että se on todella niin. Ensin meni Maunon isän koirista Peppi, sitten meiltä ensimmäinen oma koirani Hannes, sitten isänsä koira Milli, sitten meni Faith ja nyt Show.
Soitan Mummille ja kysyn saman kysymyksen kuin olen kysynyt jo lukuisia kertoja: "Mummi rakas. Onko maa roudassa?"
"Ei voi olla totta. Ei voi!" Mummi huutaa puhelimeen kyynelten läpi ja teen kaikkeni että en tipu polvilleni kiviportaille.
"Tulkaa tänne vaan. Enska hakee Bobcatin"
Maksan laskun. Kannamme hoitajan kanssa Shown autoon käärittynä valkoiseen fleesehuopaan, jossa on tassunkuvia. Siskoni toi sen joululahjaksi muutama vuosi sitten. Se on ollut kaikkien koiriemme lempihuopa, koska se on maailman pehmein.
Istumme autoon ja ajamme maailman kirkkaimpien teiden läpi Liesjärvelle. Tuntui kun koko talvena en olisi aurinkoa nähnyt. Ja se paistoi koko loppupäivän. Matkalla Mauno kysyy onko Showlla omaa kappaletta. Onhan hällä. Laitan auton kajarit niin kovalle kun uskalsin ja annoin Freddien repiä kyynelkanavamme auki taas.
"I have to find the will to carry on
On with the show
Show"
Kiitos Mari Pajaskoski maailman reippaimmasta pennusta. Tiesit alusta asti just sen pennun mikä meille kuului. Kun näin Shown ensimmäisen kerran niin tiesin, heti että kaikki mitä olit puhunut pennusta - oli totta ja että se olisi juuri täydellinen meille.
Ja se oli. Ainoa rakkaus jonka rahalla saa.
Tän otuksen saappaisiin ei taida mahtua kukaan koskaan.
Niin kun Mummi sanoisi: "Ei tule toista Showta".
Lepää rauhassa rakas Show,
en koskaan olisi uskonut että aikasi tulisi näin pian.
Kaipaamme sua niin pikku Velociraptori, olit meidän aurinko.